1705
Paavalin kirje filippiläisille
odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muutta-
va meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi
sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamai-
seksi.
Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi,
seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat! Euodiaa minä kehoitan ja
Syntykeä minä kehoitan olemaan yksimielisiä Herrassa. Myös sinua,
sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille
avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hy-
väksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa,
joiden nimet ovat elämän kirjassa. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin
minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten
tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa
saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa
Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrys-
tä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuk-
sessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kun-
nioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä
hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä
ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet
ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva tei-
dän kanssanne. Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoin-
kin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin
oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, että minä puutteen
vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen
ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna
että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hy-
vin, kun otitte osaa minun ahdinkooni. Tiedättehän tekin, filippiläi-
set, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mi-
kään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhtey-
teen annetusta ja vastaanotetusta. Sillä Tessalonikaankin te minulle
kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin. Ei niin, että haluaisin
