1713
Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
vollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirk-
kauteensa. Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa
siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte
sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on,
Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. Sillä
teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Ju-
malan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olet-
te kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jot-
ka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet
meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten
vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastu-
miseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo
saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. Mutta kun meidät
nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydä-
meltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään
teidän kasvojanne. Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykön-
ne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mut-
ta saatana on meidät estänyt. Sillä kuka on meidän toivomme tai
ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän
Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette
meidän kunniamme ja meidän ilomme.
Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätim-
me jäädä yksinämme Ateenaan, ja lähetimme Timoteuksen, veljem-
me ja Jumalan palvelijan Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan
teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne, ettei kukaan horjuisi näissä
ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.
Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin,
että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja te
tiedätte käyneen. Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää
kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain
kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt
hukkaan. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän ty-
kömme ja toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudes-
tanne ja siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa ikä-
