1648
Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
tiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he
olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu
on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmi-
sen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka
häntä rakastavat." Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henken-
sä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka
ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänes-
sä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi
Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä,
vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Juma-
la on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimil-
lisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selit-
täen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota
vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus,
eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä it-
seään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: "kuka on tullut tun-
temaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä
on Kristuksen mieli.
Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille,
vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa
minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet,
ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun kes-
kuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja
vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puol-
ta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin
ihmiset ainakin? Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palve-
lijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen ky-
kynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin,
Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istut-
taja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun an-
taa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin
saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme
Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan
