1649
Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu,
minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen
sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja
se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle,
rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se
päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kun-
kin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava
palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mut-
ta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tie-
dä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu
teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva
hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Älköön
kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee ole-
vansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä
tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan sil-
missä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viek-
kauteensa"; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne
turhiksi." Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on tei-
dän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja
elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te
olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.
Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan sa-
laisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen
muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä
hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen
oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mi-
tään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan mi-
nun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomio-
ta, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saat-
tava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja
silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovitta-
nut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte
