JOBIN KIRJA
39 luku
Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.
1 Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.
34 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!
36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
38 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.