JOBIN KIRJA
35 luku
Elihun kolmas puhe: Jumala on niin korkea, ettei ihminen tekemisellään tuottaa hänelle hyötyä eikä vahinkoa; jos sorretun hätähuuto jää kuulematta, on syy ihmisen, joka ei sydämestään etsi Jumalaa.
1 Elihu lausui ja sanoi:
2 Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
3 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'
4 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.
6 Jos sinä syntiä teet, ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?
7 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?
8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
9 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
10 ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
11 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'
12 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.
13 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,
14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.
15 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,
16 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti.