Se P. Paualin Epistola Philipperin tyge.
II. Lucu.
2:1 ONgo nyt iotakan manausta teiden tykenen Christusesa/ Onga iotaki lohutosta Rackaudhesa/ Ongo iotaki Hengen Osalisutta/ Ongo iotaki sydhemelist rackautta ia Laupiutta.
Onko nyt jotakin manausta teidän tykönän Kristuksessa/ Onko jotakin lohdutusta rakkaudessa/ Onko jotakin Hengen osallisuutta/ Onko jotakin sydämellistä rakkautta ja laupiutta.
2:2 Nin teuteket minun ilon/ Ette teille olis yxi mieli/ ychteleinen Rackaus/ yximieliset/ ia ychtepiteueiset olisitta.
Niin tehkäät minun ilon/ Että teillä olisi yksi mieli/ yhtäläinen rakkaus/ yksimieliset ja yhtäpitäwäiset olisitte.
2:3 Elket miten techkö rijdhan eli turhan cunnian cautta/ Waan neurydhen cautta piteket keskenen toinen toisensa ialombana quin itze henense.
Älkäät mitään tehkö riidan eli turhan kunnian kautta/ Waan nöyryyden kautta pitäkäät keskenän toinen toisensa jalompana kuin itse hänensä.
2:4 Ja elken cuki itze parastans catzoco/ waan iocainen toisensa parasta.
Ja älkään kukin itse parastansa katsoko/ waan jokainen toisensa parasta.
2:5 Sille se sama halu olcohon teisse/ quin mös oli Christuses Iesuses/
Sillä se sama halu olkoon teissä/ kuin myös oli Kristuksessa Jesuksessa.
2:6 Joca waicka hen oli Jumalan caltainen/ eipe hen wäkiwallaxi lukenut/ Jumalan caltainen olla/
Joka waikka hän oli Jumalan kaltainen/ eipä hän wäkiwallaksi lukenut/ Jumalan kaltainen olla/
2:7 Waan itze'se tyhijexi laski/ otti Orian modhon pälense/ ia tuli muidhen Inhimisten wertaisexi/ ia menoista ninquin Inhiminen leuttin/
Waan itsensä tyhjäksi laski/ otti orjan muodon päällensä/ ja tuli muiden ihmisten wertaiseksi/ ja menoista niinkuin ihminen löydettiin.
2:8 Itzense neurytti/ ia oli cwliainen haman Cooleman saacka/ ia/ Ristin cooleman asti.
Itsensä nöyryytti/ ja oli kuuliainen hamaan kuolemaan saakka/ ja /ristinkuolemaan asti.
2:9 Senteden ombi Jumala mös Henen yleskorghottanut/ ia andanut Henelle ydhen Nimen ioca caikein nimein ylitze on/
Sentähden ompi Jumala myös hänen ylöskorottanut/ ja antanut Hänelle yhden nimen joka kaikkein nimein ylitse on/
2:10 Ette Iesusen Nimehen pite caiki Poluet cumartaman/ iotca Taiuasa ia Maan päle ia maan alla ouat/
Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polwet kumartaman/ jotka taiwaassa ja maan päällä ja maan alla owat/
2:11 ia caiki Kielet pite tunnustaman/ Ette Iesus Christus ombi HERRA/ Isen Jumalan cunniaxi.
ja kaikki kielet pitää tunnustaman/ Että Jesus Kristus ompi HERRA/ Isän Jumalan kunniaksi.
2:12 Nyt senteden minun Rackahani/ ninquin te aina oletta cwliaiset olleet/ Ei ainostans minun tykenollesani/ waan mös nyt palio enemin minun poisollesani/ souitelcat Pelghon ia wapistoxen cansa/ ette te autuaxi tulisitta.
Nyt sentähden minun rakkahani/ niinkuin te aina olette kuuliaiset olleet/ Ei ainoastansa minun tykön ollessani/ waan myös nyt pajon enemmin minun pois ollessani/ sowitelkaat pelon ja wapistuksen kanssa/ että te autuaaksi tulisitte.
2:13 Sille Jumala on se/ ioca teisse waikuttapi/ seke tahdhon ette mös teghon/ henen hyuen sosionsa ielken.
Sillä Jumala on se/ joka teissä waikuttaapi/ sekä tahdon että myös teon/ hänen hywän suosionsa jälkeen.
2:14 Techket caiki ilman napitzemata ia ilman epelemete/
Tehkäät kaikki ilman napisematta ja ilman epäilemättä/
2:15 Senpäle ette te olisitta paitzi panetusta ia selkiet/ ia Jumala' Lapset/ laittamattomat/ sen äperen ia heijun Sughun keskelle/ Joinenga seas te paistacat ninquin Kyntelet mailmassa/ sijnä/ ette te Elemen Sanassa pysytte/
Sen päälle että te olisitte paitsi panetusta ja selkeät/ ja Jumalan lapset/ laittamattomat/ sen äpärän ja häijyn suwun keskellä/ Joinenka seassa te paistakaat niinkuin kynttilät maailmassa/ siinä/ että te Elämän Sanassa pysytte/
2:16 Minulle kerskamisexi Christusen peiuenä/ ettei mine huckan iooxenut olisi/ taicka turhan töte tehnyt.
Minulle kerskaamiseksi Kristuksen päiwänä/ ettei minä hukkaan juoksenut olisi/ taikka turhaan työtä tehnyt.
2:17 Ja waicka ios mine * Wffrataisin ylitze teiden Uskon ia Jumalanpalueluxen Wffrin/ Nin mine iloitzen ia remuitze' teiden caikein cansan.
Ja waikka jos minä uhrattaisiin ylitse teidän uskon ja jumalanpalweluksen uhrin/ Niin minä iloitsen ja riemuitsen teidän kaikkein kanssan.
2:18 Sen saman syyn tedhen pite teiden mös iloitzeman/ ia remuitzeman minun cansani.
Sen saman syyn tähden pitää teidän myös iloitseman/ ja riemuitseman minun kanssani.
2:19 Mutta mine toiuon Herras Iesusesa/ ette mine pian leheten Timotheusen teiden tygen/ ette mineki ihastuxis olisin/ coska mine saan tiete quinga teiden käten kieupi.
Mutta minä toiwon Herrassa Jesuksessa/ että minä pian lähetän Timoteuksen teidän tykön/ että minäkin ihastuksissa olisin/ koska minä saan tietää kuinka teidän käten käypi.
2:20 Sille ei ole minulla keten/ iolla iwri nin ombi yxi mieli minun cansani/ iolla nin kijndie mureh teiste ombi.
Sillä ei ole minulla ketään/ jolla juuri niin ompi yksi mieli minun kanssani/ jolla niin kiinteä murhe teistä ompi.
2:21 Sille he caiki etziuet omahistans/ ia ei Iesusen Cheistusen oma.
Sillä he kaikki etsiwät omaansa/ ja ei Jesuksen Kristuksen omaa.
2:22 Mutta te tiedette hene' kiusauxe's. Sille quin Lapsi Isens cansa/ nin hen on Eua'geliumis minu' cansani paluellut.
Mutta te tiedätte hänen kiusauksensa. Sillä kuin lapsi isänsä kanssa/ niin hän on ewankeliumissa minun kanssani palwellut.
2:23 Sen saman mine toiuon teille cochta lehette coska mine olen asijoittani catzonut.
Sen saman minä toiwon teille kohta lähettää koska minä olen asioitani katsonut.
2:24 Mutta mine Uskalan Herran päle/ ette mine mös itze pian olen tuleua.
Mutta minä uskallan Herran päälle/ että minä myös itse pian olen tulewa.
2:25 Waan minun nähdhexeni olis tarpelinen/ teiden tygen lehette sen Welien Epaphroditum/ ioca minun Apumiehen/ ia Sotacumpanin/ ia teiden Apostolin ombi/ ioca minua hädhese palueli.
Waan minun nähdäkseni olis tarpeellinen/ teidän tykön lähettää sen weljen Epaphroditum/ joka minun apumiehen/ ja sotakumppanin ja teidän apostolin ompi/ joka minua hädässä palweli.
2:26 Senwooxi ette hen teite caiki ikewöitzi/ ia oli sangen surusans/ senteden ette te cwllet olitta henen kipieexi/ Ninquin hen mös totta oli io coolemakielis.
Sen wuoksi että hän teitä kaikkia ikäwöitsi/ ja oli sangen surussansa/ sentähden että te kuulleet olitte hänen kipeeksi/ Niinkuin hän myös totta oli jo kuolemankielissä.
2:27 Mutta Jumala armachti henen pälens/ Ja ei waiuoin henen pälens/ waan mös minun pälen/ ettei minun pitenyt saaman murehta murehen päle.
Mutta Jumala armahti hänen päällensä/ Ja ei waiwoin hänen päällensä/ waan myös minun päällen/ ettei minun pitänyt saaman murhetta murheen päälle.
2:28 Mutta mine olen henen site nopiamin lehettenyt/ Senpäle ette te saisitta henen nähdhä/ ia wastwdhesta iloitzisitta/ ia minulla mös wehembi murechta olis.
Mutta minä olen hänen sitä nopeammin lähettänyt/ Sen päälle että te saisitte hänen nähdä/ ja wastuudessa iloitsisitte/ ja minulla myös wähempi murhetta olis.
2:29 Nin ruuetkat nyt hende wastan Herrasa caikella ilolla/ ia piteket sencaltaiset cunniasa.
Niin ruwetkaat nyt häntä wastaan Herrassa kaikella ilolla/ ja pitäkäät senkaltaiset kunniassa.
2:30 Sille ette Christusen asian tedhen/ oli hen Coolemata nin lehestynyt/ ette hen wähe aijatteli Hengens polen/ senpäle ette hen minua paluelis teiden polestan.
Sillä että Kristuksen asian tähden/ oli hän kuolemata niin lähestynyt/ että hän wähän ajatteli henkensä puoleen/ senpäälle että hän minua palwelisi teidän puolestan.
* Wffrataisin ) Se on/ Echke minun coleman pideis/ sen polesta/ sen syyn tedhen/ ette mine saatoin teijet Jumalan paluelijxi/ ia wffrixi Eua'geliumin ia wskon cautta/ Nin mine sen tahdhon ilon cansa tehdhä/ ia teiden pite mös sen minulle sooman ilon cansa.