Toinen aikakirja
972
nonut Daavidille ja hänen pojal-
lensa Salomolle: Tähän temppe-
liin ja Jerusalemiin, jonka minä
olen valinnut kaikista Israelin su-
kukunnista, minä asetan nimeni
ikiajoiksi.
8 Enkä minä enää kuljeta Israe-
lin jalkoja pois siitä maasta, jon-
ka olen määrännyt teidän isil-
lenne, jos Israel vain tarkoin
noudattaa kaikkea, mitä minä
olen käskenyt heidän noudattaa,
koko lakia ja käskyjä ja oikeuk-
sia, jotka ovat Mooseksen kautta
annetut.
9 Mutta Manasse eksytti Juudan
ja Jerusalemin asukkaat teke-
mään enemmän pahaa, kuin oli-
vat tehneet ne kansat, jotka
Herra oli hävittänyt israelilaisten
tieltä.
10 Ja Herra puhui Manasselle ja
hänen kansallensa, mutta he ei-
vät kuunnelleet.
11 Niin Herra toi Assurin kunin-
kaan sotapäälliköt heidän kimp-
puunsa. He ottivat Manassen
kiinni koukuilla, kytkivät hänet
vaskikahleisiin ja veivät hänet
Baabeliin.
12 Mutta ahdingossa ollessaan
hän etsi Herran, Jumalansa, mie-
lisuosiota ja nöyrtyi syvästi isi-
ensä Jumalan edessä.
13 Ja kun hän näin rukoili hän-
tä, niin Jumala taipui ja kuuli
hänen rukouksensa ja toi hänet
takaisin Jerusalemiin, hänen val-
takuntaansa. Silloin Manasse tuli
tietämään, että Herra on Juma-
la.
14 Sen jälkeen hän rakennutti
Daavidin kaupungin ulomman
muurin, länteen päin Giihonista,
laaksoon, aina Kalaporttiin saak-
ka, niin että se ympäröi Oofelin,
ja hän teki siitä hyvin korkean.
Ja hän asetti sotapäälliköitä
kaikkiin Juudan varustettuihin
kaupunkeihin.
15 Ja hän poisti vieraat jumalat
ja kuvapatsaan Herran temppe-
listä sekä kaikki alttarit, jotka
hän oli rakennuttanut Herran
temppelin vuorelle ja Jerusale-
miin, ja heitätti ne kaupungin ul-
kopuolelle.
16 Ja hän pani kuntoon Herran
alttarin ja uhrasi sillä yhteys- ja
kiitosuhreja ja kehoitti Juudaa
palvelemaan Herraa, Israelin Ju-
malaa.
17 Mutta kansa uhrasi edelleen
uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoas-
