Toinen aikakirja
969
sanoihin.
9 Tämän jälkeen Sanherib, Assu-
rin kuningas, ollessaan itse koko
sotavoimansa kanssa Laakiin
edustalla, lähetti palvelijoitansa
Jerusalemiin Hiskian, Juudan ku-
ninkaan, luo ja kaikkien Jerusa-
lemissa olevien Juudan miesten
luo ja käski sanoa:
10 Näin sanoo Sanherib, Assurin
kuningas: Mihin te luotatte, kun
jäätte Jerusalemiin saarroksiin?
11 Eikö Hiskia viettele teitä ja
saata teitä kuolemaan nälkään
ja janoon, kun hän sanoo: Her-
ra, meidän Jumalamme, pelastaa
meidät Assurin kuninkaan käsis-
tä?
12 Eikö tämä sama Hiskia ole
poistanut hänen uhrikukkuloitan-
sa ja alttareitansa ja sanonut
Juudalle ja Jerusalemille näin:
'Yhden ainoan alttarin edessä
on teidän kumartaen rukoiltava
ja sillä uhreja poltettava'?
13 Ettekö tiedä, mitä minä ja
minun isäni olemme tehneet
muiden maiden kaikille kansoille?
Ovatko näiden maiden kansain
jumalat voineet pelastaa maa-
tansa minun käsistäni?
14 Onko kukaan minun isieni
tuhoamien kansojen kaikista ju-
malista voinut pelastaa kansaan-
sa minun käsistäni? Kuinka sit-
ten teidän Jumalanne voisi pe-
lastaa teidät minun käsistäni?
15 Älkää siis antako Hiskian
näin pettää ja vietellä itseänne
älkääkä uskoko häntä, sillä ei
minkään kansan eikä minkään
valtakunnan jumala ole voinut
pelastaa kansaansa minun käsis-
täni tai minun isieni käsistä,
saati sitten teidän Jumalanne: ei
hän pelasta teitä minun käsistä-
ni.
16 Ja hänen palvelijansa puhui-
vat vielä enemmän Herraa Ju-
malaa ja hänen palvelijaansa
Hiskiaa vastaan.
17 Hän kirjoitti myös kirjeen
herjatakseen Herraa, Israelin
Jumalaa, ja puhuakseen häntä
vastaan; siinä sanottiin näin:
Niinkuin muiden maiden kansain
jumalat eivät ole pelastaneet
kansojansa minun käsistäni, niin
ei Hiskiankaan Jumala ole pelas-
tava kansaansa minun käsistäni.
18 Ja Jerusalemin kansalle, jota
oli muurilla, he huusivat kovalla
äänellä juudankielellä nostaak-
seen heissä pelon ja kauhun, et-
