Toinen aikakirja
927
jännyt teidät Siisakin käsiin.
6 Silloin Israelin päämiehet ja
kuningas nöyrtyivät ja sanoivat:
Herra on vanhurskas.
7 Kun Herra näki heidän nöyrty-
vän, tuli Semajalle tämä Herran
sana: He ovat nöyrtyneet; minä
en tuhoa heitä, vaan minä an-
nan heidän hädin tuskin pelas-
tua, eikä minun vihaani vuodate-
ta Jerusalemin päälle Siisakin
käden kautta.
8 Kuitenkin heidän on tultava
hänen palvelijoikseen, että he
tulisivat tietämään, mitä on pal-
vella minua ja mitä on palvella
vieraitten maitten valtakuntia.
9 Niin Siisak, Egyptin kuningas,
hyökkäsi Jerusalemin kimppuun
ja otti Herran temppelin aarteet
ja kuninkaan linnan aarteet, otti
kaikki tyynni. Hän otti myös
kaikki kultakilvet, jotka Salomo
oli teettänyt.
10 Kuningas Rehabeam teetti
niiden sijaan vaskikilvet ja jätti
ne henkivartijain päälliköitten
haltuun, jotka vartioivat kunin-
kaan linnan ovella.
11 Ja niin usein kuin kuningas
meni Herran temppeliin, menivät
myöskin henkivartijat ja kantoivat
niitä ja veivät ne sitten takaisin
henkivartijain huoneeseen.
12 Sentähden, että Rehabeam
nöyrtyi, kääntyi Herran viha hä-
nestä pois, niin ettei tullut täy-
dellistä tuhoa; ja olivathan asiat
Juudassa vielä hyvin.
13 Niin kuningas Rehabeam vah-
vistui Jerusalemissa ja hallitsi
edelleen. Sillä Rehabeam oli nel-
jänkymmenen yhden vuoden
vanha tullessaan kuninkaaksi, ja
hän hallitsi seitsemäntoista vuot-
ta Jerusalemissa, siinä kaupun-
gissa, jonka Herra oli valinnut
kaikista Israelin sukukunnista, si-
joittaaksensa nimensä siihen.
Hänen äitinsä oli nimeltään
Naema, ammonilainen.
14 Ja hän teki sitä, mikä on
pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt
sydäntänsä etsimään Herraa.
15 Rehabeamin vaiheet, sekä ai-
kaisemmat että myöhemmät,
ovat kirjoitetut profeetta Sema-
jan ja näkijä Iddon historiaan,
sukuluettelojen tapaan. Mutta
Rehabeamin ja Jerobeamin väli-
set taistelut jatkuivat kaiken ai-
kaa.
16 Sitten Rehabeam meni le-
poon isiensä tykö, ja hänet
