Ensimmäinen aikakirja
886
minä annan.
24 Mutta kuningas Daavid sanoi
Ornanille: Ei niin, vaan minä os-
tan ne sinulta täydestä hinnasta;
sillä minä en ota Herralle sitä,
mikä on sinun, enkä uhraa il-
maiseksi saatua polttouhria.
25 Niin Daavid antoi Ornanille
siitä paikasta kuudensadan seke-
lin painon kultaa.
26 Ja Daavid rakensi sinne alt-
tarin Herralle ja uhrasi polttouh-
reja ja yhteysuhreja, ja kun hän
huusi Herraa, vastasi Herra tulel-
la, jonka hän lähetti taivaasta
polttouhrialttarille.
27 Ja Herra käski enkelin pistää
miekkansa tuppeen.
28 Siihen aikaan kun Daavid nä-
ki, että Herra oli kuullut häntä
jebusilaisen Ornanin puimatante-
reella, uhrasi hän siellä.
29 Mutta Herran asumus, jonka
Mooses oli teettänyt erämaassa,
ja polttouhrialttari olivat siihen
aikaan Gibeonin uhrikukkulalla.
30 Eikä Daavid rohjennut mennä
Jumalan eteen etsimään häntä,
sillä hän oli peljästynyt Herran
enkelin miekkaa.
22 luku
Daavid valmistelee temppelin ra-
kentamista ja uskko sen Salo-
mon tehtäväksi.
1 Ja Daavid sanoi: Tässä olkoon
Herran Jumalan temppeli ja täs-
sä alttari Israelin polttouhria var-
ten.
2 Niin Daavid käski koota muu-
kalaiset, jotka olivat Israelin
maassa. Ja hän asetti kivenhak-
kaajia hakkaamaan kiviä Juma-
lan temppelin rakentamiseksi.
3 Ja Daavid hankki paljon rau-
taa portinovien nauloiksi ja sinki-
löiksi ja niin paljon vaskea, ettei
se ollut punnittavissa,
4 ja suunnattomat määrät setri-
puita, sillä siidonilaiset ja tyyro-
laiset toivat paljon setripuita
Daavidille.
5 Sillä Daavid ajatteli: Minun
poikani Salomo on nuori ja hen-
to, ja Herralle rakennettava
temppeli on tehtävä ylen suuri,
niin että sitä mainitaan ja kiite-
tään kaikissa maissa. Minä siis
hankin hänelle varastot. Niin
Daavid hankki ennen kuolemaan-
sa suuret varastot.
