Ensimmäinen aikakirja
885
hetti.
13 Daavid vastasi Gaadille: Minä
olen suuressa hädässä. Tahdon
langeta Herran käsiin, sillä hä-
nen laupeutensa on sangen suu-
ri; ihmisten käsiin minä en tahdo
langeta.
14 Niin Herra antoi ruton tulla
Israeliin, ja Israelista kaatui seit-
semänkymmentä tuhatta miestä.
15 Ja Jumala lähetti enkelin Je-
rusalemia vastaan tuhoamaan
sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi
Herra siihen ja katui sitä pahaa
ja sanoi tuhoojaenkelille: Jo riit-
tää; laske kätesi alas. Ja Herran
enkeli seisoi silloin jebusilaisen
Ornanin puimatantereen luona.
16 Kun Daavid nosti silmänsä ja
näki Herran enkelin seisovan
maan ja taivaan välillä, kädes-
sänsä paljastettu miekka ojen-
nettuna Jerusalemin yli, lankesi-
vat Daavid ja vanhimmat, säk-
keihin verhottuina, kasvoillensa.
17 Ja Daavid sanoi Jumalalle:
Minähän käskin laskea kansan,
ja minä siis olen se, joka olen
tehnyt syntiä ja menetellyt pa-
hoin. Mutta nämä minun lam-
paani, mitä he ovat tehneet?
Herra, minun Jumalani, sattu-
koon sinun kätesi minuun ja mi-
nun isäni perheeseen, mutta ei
sinun kansaasi, sille vitsaukseksi.
18 Silloin Herran enkeli käski
Gaadin sanoa Daavidille, että
Daavid menisi pystyttämään Her-
ralle alttarin jebusilaisen Ornanin
puimatantereelle.
19 Ja Daavid meni sen sanan
mukaan, jonka Gaad oli Herran
nimeen puhunut.
20 Ja kun Ornan kääntyi, näki
hän enkelin, ja hänen neljä poi-
kaansa piiloutui; sillä Ornan oli
puimassa nisuja.
21 Mutta Daavid meni Ornanin
luo, ja kun Ornan katsahti ylös
ja näki Daavidin, lähti hän pui-
matantereelta ja kumartui Daavi-
din eteen kasvoilleen maahan.
22 Ja Daavid sanoi Ornanille:
Anna minulle puimatantereen
paikka, rakentaakseni siihen Her-
ralle alttarin; täydestä hinnasta
anna se minulle, että vitsaus
taukoaisi kansasta.
23 Ornan vastasi Daavidille: Ota
se itsellesi, ja herrani, kuningas,
tehköön, mitä hyväksi näkee.
Katso, minä annan härät polt-
touhriksi ja puimaäkeet haloiksi
sekä nisut ruokauhriksi; kaikki
