Ensimmäinen Mooseksen kirja
71
nuelin ohitse, nousi aurinko;
mutta hän ontui lonkkaansa.
32 Sentähden israelilaiset eivät
vielä tänäkään päivänä syö reisi-
jännettä, joka kulkee lonkkaluun
yli; sillä hän iski Jaakobia lonk-
kaluuhun, reisijänteen kohdalle.
33 luku
Jaakobin ja Eesaun sovinto.
Jaakob asettuu Sikemiin.
1 Kun Jaakob nosti silmänsä ja
katseli, niin katso, Eesau oli tu-
lossa, neljäsataa miestä muka-
naan. Silloin hän jakoi lapset
Leealle, Raakelille ja molemmille
orjattarille.
2 Ja hän asetti orjattaret lapsi-
neen ensimmäisiksi, niiden jäl-
keen Leean lapsineen ja Raake-
lin Joosefin kanssa viimeiseksi.
3 Mutta itse hän astui heidän
edellänsä ja kumartui maahan
seitsemän kertaa, kunnes oli
saapunut veljensä eteen.
4 Mutta Eesau riensi häntä vas-
taan ja sulki hänet syliinsä, ha-
lasi häntä kaulasta ja suuteli
häntä; ja he itkivät.
5 Ja hän nosti silmänsä ja näki
vaimot ja lapset ja kysyi: Keitä
ovat nämä, jotka ovat sinun
seurassasi? Hän vastasi: Ne ovat
minun lapseni, jotka Jumala on
palvelijallesi lahjoittanut.
6 Niin orjattaret lähestyivät lap-
sineen ja kumartuivat maahan.
7 Myöskin Leea lapsineen lähes-
tyi, ja he kumartuivat maahan.
Viimein lähestyivät Joosef ja
Raakel ja kumartuivat maahan.
8 Sitten hän kysyi: Mitä tarkoitit
kaikella sillä joukolla, jonka minä
kohtasin? Hän vastasi: Saada
armon herrani silmien edessä.
9 Mutta Eesau sanoi: Minulla on
itselläni kyllin; pidä, veljeni, oma-
si!
10 Jaakob vastasi: Ei niin; jos
olen saanut armon sinun silmiesi
edessä, niin ota minulta vastaan
lahjani; sillä olenhan saanut
nähdä sinun kasvosi, niinkuin
nähdään Jumalan kasvot, ja sinä
olet ottanut minut suosiollisesti
vastaan.
11 Ota siis tervehdyslahjani, jo-
ka sinulle tuotiin, sillä Jumala
on ollut minulle armollinen, ja
minulla on yllin kyllin kaikkea. Ja
hän pyysi häntä pyytämällä,
kunnes hän otti sen.
