Tuomarien kirja
520
laiset ja Idän miehet olivat ko-
koontuneet yhteen, tulleet virran
yli ja leiriytyneet Jisreelin tasan-
golle.
34 Silloin Herran henki täytti Gi-
deonin; hän puhalsi pasunaan, ja
niin abieserilaiset kutsuttiin kool-
le seuraamaan häntä.
35 Ja hän lähetti sanansaattajia
koko Manasseen, niin että hei-
dätkin kutsuttiin koolle seuraa-
maan häntä; samoin hän lähetti
sanansaattajat Asseriin, Sebulo-
niin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät
vihollisia vastaan.
36 Silloin Gideon sanoi Jumalal-
le: Jos sinä aiot vapauttaa Is-
raelin minun kädelläni, niinkuin
olet puhunut,
37 niin katso, minä panen nämä
kerityt villat puimatantereelle: jos
kastetta tulee ainoastaan villoi-
hin ja kaikki maa muuten jää
kuivaksi, niin minä siitä tiedän,
että sinä minun kädelläni va-
pautat Israelin, niinkuin olet pu-
hunut.
38 Ja tapahtui niin. Sillä kun
hän varhain seuraavana päivänä
nousi ja puristi villoja, pusersi
hän kastetta villoista koko vesi-
maljan täyden.
39 Ja Gideon sanoi Jumalalle:
Älköön vihasi syttykö minua koh-
taan, jos minä vielä kerran pu-
hun. Anna minun vielä kerta
tehdä koetus villoilla. Anna ai-
noastaan villojen jäädä kuiviksi
ja kastetta tulla kaikkialle muual-
le maahan.
40 Ja Jumala teki niin sinä yö-
nä; ainoastaan villat jäivät kui-
viksi, ja kastetta tuli kaikkialle
muualle maahan.
7 luku
Gideon voittaa midianilaiset Jis-
raelin tasangolla.
1 Varhain seuraavana aamuna
Jerubbaal, se on Gideon, ynnä
kaikki väki, joka oli hänen kans-
saan, leiriytyi Harodin lähteelle.
Midianilaisten leiri taas oli siitä,
Mooren kukkulasta, pohjoiseen
päin, tasangolla.
2 Mutta Herra sanoi Gideonille:
Sinulla on kanssasi liian paljon
väkeä, antaakseni Midianin hei-
dän käsiinsä; muuten Israel voisi
kerskua minua vastaan ja sanoa:
'Oma käteni vapautti minut.'
3 Julista siis kansan kuullen
