Tuomarien kirja
509
oli Israelille tehnyt.
11 Niin israelilaiset tekivät sitä,
mikä oli pahaa Herran silmissä,
ja palvelivat baaleja
12 ja hylkäsivät Herran, isiensä
Jumalan, joka oli vienyt heidät
pois Egyptin maasta, ja lähtivät
kulkemaan muiden jumalien jäl-
jessä, niiden kansojen jumalien,
jotka asuivat heidän ympärillän-
sä, kumarsivat niitä ja vihoittivat
Herran.
13 Mutta kun he hylkäsivät Her-
ran ja palvelivat baalia ja astar-
teja,
14 niin Herran viha syttyi Israe-
lia kohtaan, ja hän antoi heidät
ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät
heitä, ja myi heidät heidän ym-
pärillään asuvien vihollisten kä-
siin, niin etteivät he enää voi-
neet kestää vihollistensa edessä.
15 Mihin ikinä he lähtivätkin, oli
Herran käsi heitä vastaan, tuot-
taen onnettomuutta, niinkuin
Herra oli puhunut ja niinkuin
Herra oli heille vannonut; ja niin
he joutuivat suureen ahdinkoon.
16 Silloin Herra herätti tuomarei-
ta, jotka pelastivat heidät heidän
ryöstäjäinsä käsistä.
17 Mutta he eivät totelleet tuo-
mareitansakaan, vaan kulkivat
haureudessa muiden jumalien
jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian
he poikkesivat siltä tieltä, jota
heidän isänsä, Herran käskyjä
totellen, olivat kulkeneet; he ei-
vät tehneet niin.
18 Kun siis Herra herätti heille
tuomareita, niin Herra oli tuoma-
rin kanssa ja pelasti heidät hei-
dän vihollistensa käsistä niin
kauaksi aikaa, kuin tuomari eli;
sillä Herran tuli sääli, kun he
voihkivat sortajainsa ja vaivaa-
jainsa käsissä.
19 Mutta kun tuomari kuoli,
vaelsivat he jälleen kelvottomas-
ti, vielä pahemmin kuin heidän
isänsä, kulkien muiden jumalien
jäljessä, palvellen ja kumartaen
niitä. He eivät lakanneet teois-
tansa eivätkä paatuneesta vael-
luksestansa.
20 Niin Herran viha syttyi Israe-
lia kohtaan, ja hän sanoi: Koska
tämä kansa on rikkonut minun
liittoni, jonka minä sääsin heidän
isillensä, eivätkä he ole kuulleet
minun ääntäni,
21 niin en minäkään enää kar-
koita heidän tieltänsä ainoata-
kaan niistä kansoista, jotka Joo-
