Johanneksen ilmestys
2415
näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin, joka laskeutui alas
taivaasta Jumalan tyköä,
11 ja siinä oli Jumalan kirkkaus;
sen hohto oli kaikkein kalleim-
man kiven kaltainen, niinkuin
kristallinkirkas jaspiskivi;
12 siinä oli suuri ja korkea muu-
ri, jossa oli kaksitoista porttia ja
porteilla kaksitoista enkeliä, ja
niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne
ovat Israelin lasten kahdentoista
sukukunnan nimet;
13 idässä kolme porttia ja poh-
joisessa kolme porttia ja eteläs-
sä kolme porttia ja lännessä
kolme porttia.
14 Ja kaupungin muurilla oli
kaksitoista perustusta, ja niissä
Karitsan kahdentoista apostolin
kaksitoista nimeä.
15 Ja sillä, joka minulle puhui,
oli mittasauvana kultainen ruoko,
mitatakseen kaupungin ja sen
portit ja sen muurin.
16 Ja kaupunki oli neliskulmai-
nen, ja sen pituus oli yhtä suuri
kuin sen leveys. Ja hän mittasi
sillä ruovolla kaupungin: se oli
kaksitoista tuhatta vakomittaa.
Sen pituus ja leveys ja korkeus
olivat yhtä suuret.
17 Ja hän mittasi sen muurin:
se oli sata neljäkymmentä neljä
kyynärää, ihmismitan mukaan,
joka on enkelin mitta.
18 Ja sen muuri oli rakennettu
jaspiksesta, ja kaupunki oli puh-
dasta kultaa, puhtaan lasin kal-
taista.
19 Ja kaupungin muurin perus-
tukset olivat kaunistetut kaikki-
naisilla kalleilla kivillä; ensimmäi-
nen perustus oli jaspis, toinen
safiiri, kolmas kalkedon, neljäs
smaragdi,
20 viides sardonyks, kuudes
sardion, seitsemäs krysoliitti,
kahdeksas berylli, yhdeksäs to-
paasi, kymmenes krysoprasi, yh-
destoista hyasintti, kahdestoista
ametisti.
21 Ja ne kaksitoista porttia oli-
vat kaksitoista helmeä; kukin
portti oli yhdestä helmestä; ja
kaupungin katu oli puhdasta kul-
taa, ikäänkuin läpikuultavaa la-
sia.
22 Mutta temppeliä minä en sii-
nä nähnyt; sillä Herra Jumala,
Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja
Karitsa.
23 Eikä kaupunki tarvitse valok-
sensa aurinkoa eikä kuuta; sillä
