Kirje hebrealaisille
2339
12 luku
Kristittyjä kehoitetaan uupumatta
kilvoittelemaan, silmät luotuina
uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen, 1 – 3, alistumaan
Herran kasvattavaan kuritukseen
4 – 11, vaeltamaan vakavin as-
kelin ja pyrkien rauhaan ja pyhi-
tykseen 12 – 17, muistamaan
uuden liiton suurta armoa 18 –
24 ja kiitollisina palvelemaan
Jumalaa pyhällä pelolla 25 – 29.
1 Sentähden, kun meillä on näin
suuri pilvi todistajia ympärilläm-
me, pankaamme mekin pois
kaikki, mikä meitä painaa, ja
synti, joka niin helposti meidät
kietoo, ja juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituk-
sessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan
ja täyttäjään, Jeesukseen, joka
hänelle tarjona olevan ilon sijas-
ta kärsi ristin, häpeästä välittä-
mättä, ja istui Jumalan valtais-
tuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä
on saanut kärsiä sellaista vas-
tustusta itseänsä kohtaan, ettet-
te väsyisi ja menettäisi toivoan-
ne.
4 Ette vielä ole verille asti teh-
neet vastarintaa, taistellessanne
syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoi-
tuksen, joka puhuu teille niinkuin
lapsille: "Poikani, älä pidä halpa-
na Herran kuritusta, äläkä mene-
tä toivoasi, kun hän sinua nuh-
telee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä
hän kurittaa; ja hän ruoskii jo-
kaista lasta, jonka hän ottaa
huomaansa."
7 Kuritukseksenne te kärsitte;
Jumala kohtelee teitä niinkuin
lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jo-
ta isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuri-
tusta, josta kaikki ovat osallisiksi
tulleet, silloinhan te olette äpäriä
ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset
isämme kurittajina, ja heitä me
kavahdimme; emmekö paljoa en-
nemmin olisi alamaiset henkien
Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain
muutamia päiviä varten, oman
ymmärryksensä mukaan, mutta
tämä kurittaa meitä tosi par-
haaksemme, että me pääsisimme
