Apostolien teot
2136
32 Tämä otti heti paikalla mu-
kaansa sotilaita ja sadanpää-
miehiä ja riensi alas heidän
luoksensa. Kun he näkivät päälli-
kön ja sotilaat, lakkasivat he
lyömästä Paavalia.
33 Silloin päällikkö astui esiin,
otatti hänet kiinni ja käski sitoa
hänet kaksilla kahleilla ja kysyi,
kuka hän oli ja mitä hän oli
tehnyt.
34 Mutta kansanjoukosta huusi-
vat toiset sitä, toiset tätä. Ja
koska hän melun tähden ei voi-
nut saada varmaa selkoa, käski
hän viedä hänet kasarmiin.
35 Ja kun Paavali tuli portaille,
täytyi sotamiesten kantaa häntä
kansan väkivallan tähden;
36 sillä suuri kansanpaljous seu-
rasi perässä ja huusi: "Vie pois
hänet!"
37 Ja kun oltiin kuljettamassa
Paavalia sisälle kasarmiin, sanoi
hän päällikölle: "Onko minun lu-
pa sanoa sinulle jotakin?" Niin
tämä sanoi: "Osaatko sinä siis
kreikkaa?
38 Etkö sitten olekaan se egyp-
tiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne
neljätuhatta murhamiestä ja vei
heidät erämaahan?"
39 Niin Paavali sanoi: "Minä olen
juutalainen mies, Tarson, tunne-
tun Kilikian kaupungin, kansalai-
nen; pyydän sinua, salli minun
puhua kansalle."
40 Ja kun hän sen salli, niin
Paavali, seisoen portailla, viittasi
kädellään kansalle; ja kun oli
syntynyt syvä hiljaisuus, puhui
hän heille hebreankielellä ja sa-
noi:
22 luku
Paavali kertoo puheessaan juuta-
laisille, kuinka hänet kasvatettiin
isien laissa ja kuinka hän vainosi
kristityitä 1 – 5, mutta kuinka
hän matkallaan Damaskoon kuuli
Herran äänen 6 – 11 ja sai kas-
teen Ananiaalta 12 – 16 ja kuin-
ka Herra näyssä kehoitti häntä
lähtemään pakanain luo 17 –
21. Juutalaisten raivo keskeyttää
puheen, ja päällikkö käskee tut-
kia Paavalia 22 – 24, mutta
päästää hänet siteistä, saatuaan
tietää hänen olevan Rooman
kansalaisen, ja asettaa hänet
neuvoston eteen 25 – 30.
1 "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa,
