Apostolien teot
2131
tosi unen vallassa kolmannesta
kerroksesta maahan; ja hänet
nostettiin ylös kuolleena.
10 Mutta Paavali meni alas, heit-
täytyi hänen ylitsensä, kiersi kä-
tensä hänen ympärilleen ja sa-
noi: "Älkää hätäilkö, sillä hänes-
sä on vielä henki."
11 Niin hän meni jälleen ylös,
mursi leipää ja söi; ja hän puhui
kauan heidän kanssansa, päivän
koittoon asti, ja lähti sitten mat-
kalle.
12 Ja he veivät pojan sieltä elä-
vänä ja tulivat suuresti lohdute-
tuiksi.
13 Mutta me menimme edeltä-
päin ja astuimme laivaan ja pur-
jehdimme Assoon. Sieltä aioim-
me ottaa Paavalin laivaan, sillä
hän oli niin määrännyt, aikoen
itse kulkea maitse.
14 Ja kun hän yhtyi meihin As-
sossa, otimme hänet laivaan ja
kuljimme Mityleneen.
15 Sieltä me purjehdimme ja
saavuimme toisena päivänä Kion
kohdalle; seuraavana päivänä
laskimme Samoon ja tulimme
sen jälkeisenä päivänä Miletoon.
16 Sillä Paavali oli päättänyt
purjehtia Efeson ohitse, ettei hä-
neltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä
hän kiiruhti joutuakseen, jos
suinkin mahdollista, helluntaiksi
Jerusalemiin.
17 Mutta Miletosta hän lähetti
sanan Efesoon ja kutsui tykönsä
seurakunnan vanhimmat.
18 Ja kun he saapuivat hänen
tykönsä, sanoi hän heille: "Te
tiedätte ensimmäisestä päivästä
asti, kun minä Aasiaan tulin, mi-
ten minä kaiken aikaa olen ollut
teidän kanssanne;
19 kuinka minä olen palvellut
Herraa kaikella nöyryydellä ja
kyynelillä, koettelemuksissa, jotka
ovat kohdanneet minua juutalais-
ten salahankkeiden tähden;
20 kuinka minä en ole vetäyty-
nyt pois julistamasta teille sitä,
mikä hyödyllistä on, ja opetta-
masta teitä sekä julkisesti että
huone huoneelta,
21 vaan olen todistanut sekä
juutalaisille että kreikkalaisille
parannusta kääntymyksessä Ju-
malan puoleen ja uskoa meidän
Herraamme Jeesukseen Kristuk-
seen.
22 Ja nyt, katso, minä matkus-
tan, sidottuna hengessä, Jerusa-
lemiin, enkä tiedä, mikä minua
