Evankeliumi Matteuksen mukaan
1841
sanoen: "Herra, Daavidin poika,
armahda minua. Riivaaja vaivaa
kauheasti minun tytärtäni."
23 Mutta hän ei vastannut hä-
nelle sanaakaan. Niin hänen
opetuslapsensa tulivat ja rukoili-
vat häntä sanoen: "Päästä hänet
menemään, sillä hän huutaa
meidän jälkeemme."
24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua
ei ole lähetetty muitten kuin Is-
raelin huoneen kadonneitten
lammasten tykö."
25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi
häntä ja sanoi: "Herra, auta mi-
nua."
26 Mutta hän vastasi ja sanoi:
"Ei ole soveliasta ottaa lasten
leipää ja heittää penikoille."
27 Mutta vaimo sanoi: "Niin,
Herra; mutta syöväthän penikat-
kin niitä muruja, jotka heidän
herrainsa pöydältä putoavat."
28 Silloin Jeesus vastasi ja sa-
noi hänelle: "Oi vaimo, suuri on
sinun uskosi, tapahtukoon sinul-
le, niinkuin tahdot." Ja hänen
tyttärensä oli siitä hetkestä ter-
ve.
29 Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli
Galilean järven rannalle; ja hän
nousi vuorelle ja istui sinne.
30 Ja hänen tykönsä tuli paljon
kansaa, ja he toivat mukanaan
rampoja, raajarikkoja, sokeita,
mykkiä ja paljon muita, ja laski-
vat heidät hänen jalkojensa juu-
reen; ja hän paransi heidät,
31 niin että kansa ihmetteli
nähdessään mykkäin puhuvan,
raajarikkojen olevan terveitä,
rampojen kävelevän ja sokeain
näkevän; ja he ylistivät Israelin
Jumalaa.
32 Ja Jeesus kutsui opetuslap-
sensa tykönsä ja sanoi: "Minun
käy sääliksi kansaa, sillä he ovat
jo kolme päivää olleet minun ty-
könäni, eikä heillä ole mitään
syötävää; enkä minä tahdo las-
kea heitä syömättä menemään,
etteivät nääntyisi matkalla."
33 Niin opetuslapset sanoivat
hänelle: "Mistä me saamme tääl-
lä erämaassa niin paljon leipää,
että voimme ravita noin suuren
kansanjoukon?"
34 Jeesus sanoi heille: "Montako
leipää teillä on?" He sanoivat:
"Seitsemän, ja muutamia ka-
lasia."
35 Niin hän käski kansan aset-
tua maahan.
36 Ja hän otti ne seitsemän lei-
