Habakuk
1770
3 Jumala tulee Teemanista, Py-
hä Paaranin vuorelta. Sela. Hä-
nen valtasuuruutensa peittää tai-
vaat, hänen ylistystänsä on maa
täynnä.
4 Hänen hohteensa on kuin au-
rinko, hänestä käyvät säteet joka
taholle; se on hänen voimansa
verho.
5 Hänen edellänsä käy rutto ja
polttotauti tulee hänen jäljessän-
sä.
6 Hän seisahtuu ja mittaa maan,
hän katsahtaa ja saa kansat va-
pisemaan. Ikivuoret särkyvät,
ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen
polkunsa ovat iankaikkiset.
7 Vaivan alaisina minä näen
Kuusanin majat, Midianin maan
telttavaatteet vapisevat.
8 Virtoihinko Herra on vihastu-
nut? Kohtaako sinun vihasi virto-
ja, merta sinun kiivastuksesi,
koska ajat hevosillasi, pelastuk-
sesi vaunuilla?
9 Paljas, paljastettu on sinun
jousesi: valat, vitsat, sana. Sela.
Virroilla sinä halkaiset maan.
10 Vuoret näkevät sinut ja järk-
kyvät, rankkasade purkaa vettä,
syvyys antaa äänensä, kohottaa
kätensä korkealle.
11 Aurinko ja kuu astuvat ma-
jaansa sinun kiitävien nuoltesi
valossa, sinun keihääsi salaman
hohteessa.
12 Kiivastuksessa sinä astut
maata, puit kansoja vihassa.
13 Sinä olet lähtenyt auttamaan
kansaasi, auttamaan voideltuasi.
Sinä murskaat pään jumalatto-
man huoneesta, paljastat perus-
tukset kaulan tasalle. Sela.
14 Sinä lävistät heidän omilla
keihäillään pään heidän johtajil-
tansa, jotka hyökkäävät hajotta-
maan minua - se on heidän
ilonsa - aivan kuin pääsisivät
syömään kurjaa salassa.
15 Sinä ajat hevosillasi merta,
paljojen vetten kuohua.
16 Minä kuulin tämän, ja minun
ruumiini vapisee, minun huuleni
värisevät huudosta, mätä menee
minun luihini, minä seison pai-
kallani ja tutisen, kun minun täy-
tyy hiljaa odottaa ahdistuksen
päivää, jolloin kansan kimppuun
käy hyökkääjä.
17 Sillä ei viikunapuu kukoista,
eikä viiniköynnöksissä ole rypä-
leitä; öljypuun sato pettää, ei-
vätkä pellot tuota syötävää.
Lampaat ovat kadonneet tarhas-
