Daniel
1703
tuottaa turmion monille. Ruh-
tinasten ruhtinastakin vastaan
hän nousee, mutta ilman ihmis-
kättä hänet muserretaan.
26 Ja näky illoista ja aamuista,
josta oli puhe, on tosi. Mutta si-
nä lukitse näky, sillä se tarkoit-
taa kaukaista aikaa.
27 Ja minä, Daniel, olin raukea
ja sairastin jonkin aikaa. Sitten
minä nousin ja toimitin palvelus-
ta kuninkaan tykönä; ja minä
olin hämmästyksissäni näyn täh-
den enkä sitä ymmärtänyt.
9 luku
Danielin rukous. Seitsemänkym-
mentä vuosiviikkoa.
1 Daarejaveksen, Ahasveroksen
pojan, ensimmäisenä hallitusvuo-
tena, hänen, joka oli meedialais-
ta sukua ja oli tullut kaldealais-
ten valtakunnan kuninkaaksi -
2 hänen ensimmäisenä hallitus-
vuotenaan, minä, Daniel, kirjoi-
tuksista huomasin vuosien luvun,
josta Herran sana oli tullut pro-
feetta Jeremialle, että Jerusalem
oli oleva raunioina seitsemän-
kymmentä vuotta.
3 Ja minä käänsin kasvoni Her-
ran Jumalan puoleen hartaassa
rukouksessa ja anomisessa,
paastossa, säkissä ja tuhassa.
4 Minä rukoilin Herraa, Juma-
laani, tunnustin ja sanoin: Oi
Herra, sinä suuri ja peljättävä
Jumala, joka pidät liiton ja säily-
tät laupeuden niille, jotka sinua
rakastavat ja noudattavat sinun
käskyjäsi.
5 Me olemme syntiä tehneet,
olemme väärin tehneet, olleet
jumalattomat ja uppiniskaiset;
me olemme poikenneet pois si-
nun käskyistäsi ja oikeuksistasi
6 emmekä ole kuulleet sinun
palvelijoitasi, profeettoja, jotka
puhuivat sinun nimessäsi kunin-
kaillemme, ruhtinaillemme ja isil-
lemme ja kaikelle maan kansalle.
7 Sinun, Herra, on vanhurskaus,
mutta meidän on häpeä, niinkuin
se on tänä päivänä Juudan
miesten ja Jerusalemin asukas-
ten ja koko Israelin, läheisten ja
kaukaisten, kaikissa maissa, joi-
hin sinä olet heidät karkoittanut
heidän uskottomuutensa tähden,
jota he ovat sinulle osoittaneet.
8 Herra, meidän on häpeä, mei-
dän kuninkaittemme, ruhtinait-
