Daniel
1691
ten olkoon hänen osansa, kun-
nes häneltä on kulunut seitse-
män aikaa',
21 sen selitys, oi kuningas, ja
Ylimmäisen päätös, joka on
kohdannut minun herraani, ku-
ningasta, on tämä:
22 Sinut ajetaan pois ihmisten
seasta, ja kedon eläinten parissa
on sinun asuinpaikkasi oleva; si-
nä joudut syömään ruohoa niin-
kuin raavaat, ja sinä olet kastu-
va taivaan kasteesta; ja niin on
sinulta kuluva seitsemän aikaa,
kunnes tulet tuntemaan, että
Korkein hallitsee ihmisten valta-
kuntaa ja antaa sen, kenelle hän
tahtoo.
23 Mutta että käskettiin jättää
maahan puun kanto juurineen,
se tietää, että sinun valtakuntasi
pysytetään sinulla, ja sinä saat
sen, niin pian kuin tulet tunte-
maan, että valta on taivaan.
24 Sentähden, kuningas, kelvat-
koon sinulle minun neuvoni: kir-
voita synnit itsestäsi almuilla ja
pahat tekosi vaivaisia armahta-
malla; ehkäpä silloin onnesi kes-
täisi.
25 Tämä kaikki kohtasi kuningas
Nebukadnessaria.
26 Kaksitoista kuukautta tämän
jälkeen, kun kuningas oli käve-
lemässä kuninkaallisen palatsinsa
katolla Baabelissa,
27 hän puhkesi puhumaan sa-
noen: Eikö tämä ole se suuri
Baabel, jonka minä väkevällä
voimallani olen rakentanut ku-
ninkaalliseksi linnaksi, valtasuu-
ruuteni kunniaksi!
28 Vielä oli sana kuninkaan
suussa, kun taivaasta tuli ääni:
Sinulle, kuningas Nebukadnessar,
julistetaan: Sinun valtakuntasi on
otettu sinulta pois.
29 Sinut ajetaan pois ihmisten
seasta, ja kedon eläinten parissa
on sinun asuinpaikkasi oleva; si-
nä joudut syömään ruohoa niin-
kuin raavaat, ja niin on sinulta
kuluva seitsemän aikaa, kunnes
tulet tuntemaan, että Korkein
hallitsee ihmisten valtakuntaa ja
antaa sen, kenelle hän tahtoo.
30 Sillä hetkellä se sana toteu-
tui Nebukadnessarissa: hänet
ajettiin pois ihmisten seasta, ja
hän söi ruohoa niinkuin raavaat,
ja hänen ruumiinsa kastui tai-
vaan kasteesta, kunnes hänen
hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin
kotkan sulat ja hänen kyntensä
