Jeremia
1534
laa Juudan maahan, jonne hei-
dän sielunsa halajaa jälleen,
heidän siellä asuaksensa; sillä
sinne on palaava vain muutamia
pakolaisia.
15 Mutta kaikki miehet, jotka
tiesivät vaimojensa polttavan uh-
reja muille jumalille, ja kaikki
naiset, jotka seisoivat siellä suu-
rena joukkona, ja kaikki kansa,
joka asui Egyptin maassa, Pat-
roksessa, vastasivat Jeremialle
sanoen:
16 Mitä sinä olet Herran nimes-
sä meille puhunut, siinä me
emme sinua tottele;
17 vaan me täytämme joka lu-
pauksen, mikä suustamme on
lähtenyt, poltamme uhreja tai-
vaan kuningattarelle ja vuoda-
tamme hänelle juomauhreja,
niinkuin teimme me ja meidän
isämme, meidän kuninkaamme ja
ruhtinaamme Juudan kaupun-
geissa ja Jerusalemin kaduilla; ja
silloin meillä oli leipää yltäkyllin,
ja meidän oli hyvä olla emmekä
nähneet onnettomuutta.
18 Mutta siitä asti, kun me lak-
kasimme polttamasta uhreja tai-
vaan kuningattarelle ja vuodat-
tamasta hänelle juomauhreja, on
osanamme ollut kaiken puute ja
hukkuminen miekkaan ja näl-
kään.
19 Ja kun me poltamme uhreja
taivaan kuningattarelle ja vuoda-
tamme hänelle juomauhreja, niin
miestemme luvattako teemme
hänelle uhrikakkuja, hänen ku-
vansa muotoisia, ja vuodatamme
hänelle juomauhreja?
20 Silloin Jeremia sanoi kaikelle
kansalle, miehille ja naisille, kai-
kelle kansalle, joka oli hänelle
näin vastannut:
21 Eikö sitä uhrisavua, jota te
olette suitsuttaneet Juudan kau-
pungeissa ja Jerusalemin kaduil-
la, te ja teidän isänne, teidän
kuninkaanne ja ruhtinaanne ja
maan kansa, Herra muista ja pi-
dä mielessänsä?
22 Eikä Herra voinut sitä enää
kärsiä teidän tekojenne pahuu-
den tähden, kauhistusten tähden,
joita te teitte, ja niin teidän
maanne tuli raunioiksi ja autioksi
ja kiroussanaksi, tuli asujatto-
maksi, niinkuin se tänä päivänä
on.
23 Sentähden että te poltitte
uhreja ja teitte syntiä Herraa
vastaan, ette totelleet Herran
