Ensimmäinen Mooseksen kirja
14
uhri ja Herran lupaus.
1 Silloin Jumala muisti Nooaa ja
kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia
karjaeläimiä, jotka olivat hänen
kanssansa arkissa. Ja Jumala
nosti tuulen puhaltamaan yli
maan, niin että vesi laskeutui.
2 Ja syvyyden lähteet ja taivaan
akkunat sulkeutuivat, ja sade
taivaasta taukosi.
3 Ja vesi väistyi väistymistään
maan päältä; sadan viidenkym-
menen päivän kuluttua alkoi vesi
vähentyä.
4 Niin arkki pysähtyi seitsemän-
tenä kuukautena, kuukauden
seitsemäntenätoista päivänä,
Araratin vuorille.
5 Ja vesi väheni vähenemistään
aina kymmenenteen kuukauteen
asti. Kymmenentenä kuukautena,
kuukauden ensimmäisenä päivä-
nä, tulivat vuorten huiput näky-
viin.
6 Neljänkymmenen päivän kulut-
tua Nooa avasi arkin ikkunan,
jonka hän oli tehnyt,
7 ja laski kaarneen lentoon, ja
se lenteli edestakaisin, kunnes
vesi maan päältä kuivui.
8 Sitten hän laski luotansa
kyyhkysen nähdäksensä, oliko
vesi vähentynyt maan pinnalta.
9 Mutta kyyhkynen ei löytänyt
paikkaa, missä lepuuttaa jal-
kaansa, vaan palasi hänen luok-
sensa arkkiin, sillä koko maa oli
vielä veden peitossa; niin hän
ojensi kätensä ja otti sen luok-
sensa arkkiin.
10 Ja hän odotti vielä toiset
seitsemän päivää ja laski taas
kyyhkysen arkista.
11 Ja kyyhkynen tuli hänen
luoksensa ehtoopuolella, ja kat-
so, sen suussa oli tuore öljy-
puun lehti. Niin Nooa ymmärsi,
että vesi oli vähentynyt maan
päältä.
12 Mutta hän odotti vielä toiset
seitsemän päivää ja laski kyyh-
kysen lentoon, eikä se enää pa-
lannut hänen luoksensa.
13 Ja Nooan kuudentenasadan-
tena yhdentenä ikävuotena, vuo-
den ensimmäisenä kuukautena,
kuukauden ensimmäisenä päivä-
nä, oli vesi kuivunut maan pääl-
tä. Niin Nooa poisti katon arkis-
ta ja katseli; ja katso, maan pin-
ta oli kuivunut.
14 Ja toisena kuukautena, kuu-
kauden kahdentenakymmenente-
