Jeremia
1472
4 Sinun on luovuttava perintö-
osastasi, jonka minä olen sinulle
antanut; ja minä saatan sinut
vihollistesi orjuuteen maassa, jo-
ta sinä et tunne. Sillä te olette
sytyttäneet minun vihani tulen;
se on palava iankaikkisesti.
5 Näin sanoo Herra: Kirottu on
se mies, joka turvaa ihmisiin ja
tekee lihan käsivarreksensa ja
jonka sydän luopuu Herrasta.
6 Hän jää alastomaksi arolle ei-
kä näe mitään onnea tulevan;
hän asuu poudan polttamissa
paikoissa erämaassa, asumatto-
massa suolamaassa.
7 Siunattu on se mies, joka tur-
vaa Herraan, jonka turvana Her-
ra on.
8 Hän on kuin veden partaalle
istutettu puu, joka ojentaa juu-
rensa puron puoleen; helteen tu-
loa se ei peljästy, vaan sen leh-
vä on vihanta, ei poutavuonna-
kaan sillä ole huolta, eikä se
herkeä hedelmää tekemästä.
9 Petollinen on sydän ylitse kai-
ken ja pahanilkinen; kuka taitaa
sen tuntea?
10 Minä, Herra, tutkin sydämen,
koettelen munaskuut, ja annan
jokaiselle hänen vaelluksensa
mukaan, hänen töittensä hedel-
män mukaan.
11 Peltokana, joka hautoo, mitä
ei ole muninut, on se, joka
hankkii rikkautta vääryydellä;
päiviensä puolivälissä hänen täy-
tyy se jättää, ja hänen loppunsa
on houkan loppu.
12 Kunnian valtaistuin, korkea
ikiajoista, meidän pyhäkkömme
paikka!
13 Israelin toivo, sinä Herra!
Kaikki, jotka sinut hylkäävät, jou-
tuvat häpeään. Jotka minusta
luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun.
Sillä he ovat hyljänneet elävän
veden lähteen, Herran.
14 Paranna minut, Herra, niin
minä parannun, auta minua, niin
olen autettu. Sillä sinä olet mi-
nun ylistykseni.
15 Katso, he sanovat minulle:
Missä on Herran sana? Toteutu-
koon se!
16 Mutta minä en ole vetäytynyt
pois olemasta paimenena, sinua
seuraamasta, enkä toivonut tur-
mion päivää; sinä tiedät sen. Mi-
tä minun huuliltani on lähtenyt,
se on sinun kasvojesi edessä.
17 Älä tule minulle peljätykseksi,
sinä, minun turvani onnettomuu-
