Jeremia
1446
täjän vaivan, tytär Siionin huu-
don; hän vaikeroitsee, levittää
kätensä: Voi minua, minun sielu-
ni menehtyy murhamiesten kä-
siin!
5 luku
Herrasta luopunutta, sokeata ja
jumalatonta kansaa on kohtaava
rangaistus.
1 Kiertäkää Jerusalemin katuja,
katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsi-
kää sen toreilta: jos löydätte
yhdenkään, jos on ainoatakaan,
joka tekee oikein, joka noudat-
taa uskollisuutta, niin minä an-
nan anteeksi Jerusalemille.
2 Mutta vaikka he sanovat: Niin
totta kuin Herra elää, he kuiten-
kin vannovat väärin.
3 Herra, eivätkö sinun silmäsi
katso uskollisuutta? Sinä olet
lyönyt heitä, mutta he eivät tun-
teneet kipua; sinä olet lopen hä-
vittänyt heidät, mutta he eivät
tahtoneet ottaa kuritusta var-
teen. He ovat kovettaneet kas-
vonsa kalliota kovemmiksi, eivät
ole tahtoneet kääntyä.
4 Silloin minä ajattelin: Sellaisia
ovat vain alhaiset; he ovat tyh-
miä, sillä he eivät tunne Herran
tietä, Jumalansa oikeutta.
5 Niinpä menen ylhäisten luo ja
puhuttelen heitä, sillä he kyllä
tuntevat Herran tien, Jumalansa
oikeuden. Mutta he olivat kaikki
särkeneet ikeen, katkaisseet si-
teet.
6 Sentähden surmaa heidät
metsän leijona, aavikon susi
haaskaa heidät, pantteri väijyy
heidän kaupunkejansa. Kuka iki-
nä niistä lähtee, se raadellaan,
sillä paljot ovat heidän rikoksen-
sa, suuri heidän luopumustensa
luku.
7 Kuinka minä antaisin sinulle
anteeksi? Sinun lapsesi ovat hyl-
jänneet minut ja vannoneet nii-
den kautta, jotka eivät jumalia
ole. Minä ravitsin heitä, mutta he
tekivät aviorikoksen, ja porton
huoneeseen he kokoontuivat.
8 He ovat hyvinruokittuja, äleitä
oriita; he hirnuvat kukin lähim-
mäisensä vaimoa.
9 Enkö minä tällaisista rankaisisi,
sanoo Herra, eikö minun sieluni
kostaisi tämänkaltaiselle kansal-
le?
10 Nouskaa sen tarhojen pen-
