Jesaja
1380
vavistus valtaa jumalattomat: Ku-
ka meistä voi asua kuluttavassa
tulessa, kuka asua iankaikkisessa
hehkussa?
15 Joka vanhurskaudessa vael-
taa ja puhuu sitä, mikä oikein
on, joka halveksii väärää voittoa,
jonka käsi torjuu lahjukset luo-
taan, joka tukkii korvansa kuu-
lemasta veritöitä ja sulkee sil-
mänsä näkemästä pahaa,
16 hän on asuva kukkuloilla,
kalliolinnat ovat hänen turvansa;
hänelle annetaan hänen leipän-
sä, eikä vesi häneltä ehdy.
17 Sinun silmäsi saavat katsoa
kuningasta hänen ihanuudes-
saan, saavat nähdä avaran
maan.
18 Sinun sydämesi muistelee
kauhuja: missä on nyt veronlas-
kija, missä punnitsija, missä tor-
nien lukija?
19 Et näe enää sitä röyhkeätä
kansaa, kansaa, jolla on outo,
käsittämätön puhe, jonka soper-
tavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
20 Katso Siionia, juhliemme
kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät
Jerusalemin, rauhaisan asuinsi-
jan, telttamajan, jota ei muuteta,
jonka vaarnoja ei ikinä reväistä
irti, jonka köysistä ei yhtäkään
katkaista.
21 Sillä voimallinen on meillä
siellä Herra, siellä on joet, on
virrat, leveät rannasta toiseen,
joita ei kulje soutualus, joiden
poikki ei pääse uljas laiva.
22 Sillä Herra on meidän tuo-
marimme, Herra on johdatta-
jamme, Herra on meidän kunin-
kaamme; hän pelastaa meidät.
23 Nyt ovat köytesi höltyneet,
eivät pidä mastoa kannassaan
kiinni, eivät vedä lippua liehu-
maan. Mutta silloin jaetaan riis-
tosaalista runsaasti, rammatkin
ryöstävät ja raastavat.
24 Eikä yksikään asukas sano:
Minä olen vaivanalainen. Kansa,
joka siellä asuu, on saanut syn-
tinsä anteeksi.
34 luku
Edomin hävitys ja perikato.
1 Astukaa esiin, te kansat, ja
kuulkaa; te kansakunnat, tarkat-
kaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mi-
tä siinä on, maanpiiri ja kaikki,
mikä siitä kasvaa.
2 Sillä Herra on vihastunut kaik-
