Jesaja
1379
kaatuu, ja kaupunki alennetaan
alhaiseksi.
20 Onnelliset te, jotka kylvätte
kaikkien vetten vierille ja laskette
härän ja aasin jalat valtoimina
kulkemaan!
33 luku
Voi – huuto Siionin hävittäjää
vastaan. Herra on auttaja ja
rauhantuoja.
1 Voi sinua hävittäjää, joka itse
olet hävittämättä, sinua ryöstä-
jää, jota ei kenkään ole ryöstä-
nyt! Kun olet loppuun asti hävit-
tänyt, hävitetään sinut, kun olet
ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään
sinut.
2 Herra, armahda meitä, sinua
me odotamme. Ole näitten käsi-
varsi joka aamu, ole meidän
apumme hädän aikana.
3 Kansat pakenevat sinun jylinä-
si ääntä; kun sinä nouset, ha-
joavat kansakunnat.
4 Teidän saaliinne viedään, niin-
kuin tuhosirkat vievät; niinkuin
hyppysirkat hyökkäävät, niin sen
kimppuun hyökätään.
5 Herra on korkea, sillä hän
asuu korkeudessa. Hän täyttää
Siionin oikeudella ja vanhurskau-
della.
6 Ja hän on sinun aikojesi va-
kuus, avun runsaus, viisaus ja
ymmärrys; Herran pelko on ole-
va Siionin aarre.
7 Katso, sankarit huutavat ulko-
na, rauhan sanansaattajat itke-
vät katkerasti.
8 Tiet ovat autioina, polulta on
kulkija poissa: hän on rikkonut
liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei
ole ihmistä minäkään pitänyt.
9 Maa murehtii ja nääntyy, Liba-
non kuihtuu häpeästä, Saaron
on aromaaksi tullut, Baasan ja
Karmel varistavat lehtensä.
10 Nyt minä nousen, sanoo Her-
ra, nyt minä itseni korotan, nyt
minä kohoan korkealle.
11 Olkia te kannatte kohdus-
sanne, akanoita synnytätte; tei-
dän kiukkunne on tuli, joka ku-
luttaa teidät.
12 Ja kansat poltetaan kuin
kalkki, kuin katkotut orjantappu-
rat, jotka tulessa palavat.
13 Kuulkaa, te kaukaiset, mitä
minä olen tehnyt; te lähellä ole-
vat, tuntekaa minun voimani.
14 Syntiset Siionissa peljästyvät,
