Jesaja
1355
peudella, ja sillä istuu vakaasti
Daavidin majassa tuomari, joka
harrastaa oikeutta ja vanhurs-
kautta ahkeroitsee.
6 Me olemme kuulleet Mooabin
ylpeilyn, tuon ylen korskean, hä-
nen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vi-
hansa, hänen väärät puheensa.
7 Sentähden Mooab Mooabille
valittaa, kaikki he valittavat; Kiir-
Haresetin rypälekakkuja te huo-
kailette, ratki murtuneina.
8 Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin
viinitarhat, Sibman viiniköynnök-
set; niiden jalot rypäleet kaatoi-
vat kansojen valtiaita, ne ulottui-
vat Jaeseriin asti, harhailivat
halki erämaan, niiden vesat levi-
sivät, menivät yli meren.
9 Sentähden minä itken Jaeserin
kanssa, itken Sibman viiniköyn-
nöksiä, kastelen kyyneleilläni si-
nua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä
hedelmän- ja viininkorjuun kes-
keen on kajahtanut sotahuuto.
10 Ilo ja riemu on tauonnut
puutarhasta, viinitarhoissa ei
riemuita, ei remahdella; ei polje-
ta viiniä viinikuurnissa. Minä olen
vaientanut ilohuudon.
11 Siksi väräjää minun sisimpäni
Mooabin tähden niinkuin kannel,
minun sydämeni Kiir-Hereksen
tähden.
12 Ja vaikka Mooab kuinka as-
tuisi uhrikukkulalle ja sillä itsen-
sä uuvuttaisi ja vaikka kuinka
menisi pyhäkköönsä rukoilemaan,
ei se häntä auta.
13 Tämä on sana, jonka Herra
ennen puhui Mooabille.
14 Mutta nyt Herra puhuu sano-
en: Ennenkuin kolme vuotta on
kulunut - kolme palkkalaisen
vuotta - painuu halvaksi Moo-
abin kunnia, sen suuret laumat,
ja jäännös on oleva pieni, vähä-
pätöinen, mitätön.
17 luku
Damaskon ja Efraimin perikato.
Kansojen pauhina.
1 Ennustus Damaskosta. Katso,
Damasko poistetaan kaupunkien
luvusta ja luhistuu raunioiksi.
2 Autioiksi jäävät Aroerin kau-
pungit, karjalaumojen haltuun; ne
lepäävät siellä, kenenkään peloit-
telematta.
3 Efraimilta menee suojavarustus
ja Damaskolta kuninkuus ja
Aramista jäännöskin: niiden käy
