Psalmit
1252
lessaan luolassa; rukous.
2 Minä korotan ääneni ja huu-
dan Herraa, minä korotan ääne-
ni ja rukoilen Herralta armoa.
3 Minä vuodatan hänen eteensä
valitukseni, kerron hänelle ahdis-
tukseni.
4 Kun minun henkeni minussa
nääntyy, niin sinä tunnet minun
tieni. Polulle, jota minä käyn, he
ovat virittäneet paulan minun
eteeni.
5 Katso minun oikealle puolelle-
ni ja näe: ei kukaan minua tun-
ne. Ei ole minulla pakopaikkaa,
ei kukaan minun sielustani välitä.
6 Minä huudan sinun puoleesi,
Herra; minä sanon: Sinä olet
minun turvani, minun osani elä-
vien maassa.
7 Tarkkaa minun huutoani, sillä
minä olen sangen viheliäinen,
pelasta minut vainoojistani, sillä
he ovat minua väkevämmät.
8 Vie minun sieluni ulos van-
keudesta kiittämään sinun ni-
meäsi. Vanhurskaat kokoontuvat
minun ympärilleni, kun sinä mi-
nulle hyvin teet.
PSALMI 143
Hädässä olevan avuksihuuto. Ka-
tumuspsalmi.
1 Daavidin virsi. Herra, kuule mi-
nun rukoukseni, ota korviisi mi-
nun anomiseni. Vastaa minulle
uskollisuudessasi ja vanhurskau-
dessasi.
2 Älä käy tuomiolle palvelijasi
kanssa, sillä ei yksikään elävä
ole vanhurskas sinun edessäsi.
3 Sillä vihollinen vainoaa minun
sieluani, hän on ruhjonut minun
elämäni maahan ja pannut minut
pimeään niinkuin ammoin kuol-
leet.
4 Minun henkeni nääntyy minus-
sa, sydäntäni kouristaa minun
rinnassani.
5 Minä muistelen muinaisia päi-
viä, tutkistelen kaikkia sinun töi-
täsi ja ajattelen sinun kättesi te-
koja.
6 Minä levitän käteni sinun puo-
leesi. Niinkuin janoinen maa, niin
minun sieluni halajaa sinua. Sela.
7 Vastaa minulle pian, Herra,
minun henkeni nääntyy. Älä pei-
tä minulta kasvojasi, etten tulisi
niiden kaltaiseksi, jotka hautaan
