Psalmit
1249
PSALMI 139
Herra on kaikkitietävä ja kaikki-
alla läsnäoleva.
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin vir-
si. Herra, sinä tutkit minua ja
tunnet minut.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä
sen tiedät; sinä ymmärrät minun
ajatukseni kaukaa.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen
havaitset, ja kaikki minun tieni
ovat sinulle tutut.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa mi-
nun kielelläni, jota sinä, Herra,
et täysin tunne.
5 Sinä olet saartanut minut
edestä ja takaa ja laskenut kä-
tesi minun päälleni.
6 Senkaltainen tieto on minulle
ylen ihmeellinen, ylen korkea kä-
sittääkseni sen.
7 Minne minä voisin mennä,
kussa ei sinun Henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi
edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin,
niin sinä olet siellä; jos minä
tuonelaan vuoteeni tekisin, niin
katso, sinä olet siellä.
9 Jos minä kohoaisin aamurus-
kon siivillä ja asettuisin asumaan
meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua
taluttaisi, sinun oikea kätesi tart-
tuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: Peittä-
köön minut pimeys, ja valkeus
minun ympärilläni tulkoon yöksi,
12 niin ei pimeyskään olisi sinul-
le pimeä: yö valaisisi niinkuin
päivä, pimeys olisi niinkuin val-
keus.
13 Sillä sinä olet luonut minun
munaskuuni, sinä kudoit minut
kokoon äitini kohdussa.
14 Minä kiitän sinua siitä, että
olen tehty ylen ihmeellisesti; ih-
meelliset ovat sinun tekosi, sen
minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinul-
ta salatut, kun minut salassa
valmistettiin, kun minut taiten
tehtiin maan syvyyksissä.
16 Sinun silmäsi näkivät minut
jo idussani. Minun päiväni olivat
määrätyt ja kirjoitetut kaikki si-
nun kirjaasi, ennenkuin ainoa-
kaan niistä oli tullut.
17 Mutta kuinka kalliit ovat mi-
nulle sinun ajatuksesi, Jumala,
kuinka suuri on niitten luku!
18 Jos minä tahtoisin ne lukea,
