TOINEN AIKAKIRJA
984
pidä sotiman pientä eli suurta
vastaan, vaan ainoastaan Israe-
lin kuningasta vastaan.
31. Ja tapahtui, kuin vaunuin
päämiehet näkivät Josaphatin,
että he sanoivat: se on Israelin
kuningas; ja he käänsivät itsen-
sä sotimaan häntä vastaan. Ja
Josaphat huusi, ja Herra autti
häntä, ja Jumala käänsi heidät
pois hänestä.
32. Sillä kuin vaunuin päämie-
het näkivät, ettei hän ollut Isra-
elin kuningas, käänsivät he it-
sensä pois hänestä.
33. Niin yksi mies jännitti jout-
sensa yksinkertaisuudessa ja
ampui Israelin kuningasta rau-
tapaidan jatkoon. Niin hän sa-
noi vaununsa ajajalle: käänä
kätes ja vie minua ulos sotavä-
estä; sillä minä olen haavoitet-
tu.
34. Ja sota tuli suureksi sinä
päivänä, ja Israelin kuningas
seisoi vaunuissa Syrialaisia vas-
taan ehtoosen asti; ja hän kuoli
auringon laskeissa.
19. Luku.
I. Josaphat nuhdellaan prophe-
talta Jehulta Ahabin seuran
tähden. II. Asettaa maailmallisia
ja hengellisiä tuomareita, neu-
voen ja varoittaen heitä kum-
piakin.
I. Mutta Josaphat Juudan ku-
ningas palasi kotia rauhassa
Jerusalemiin.
2. Ja Jehu Hananin poika näkiä
meni häntä vastaan ja sanoi
kuningas Josaphatille: pitääkö
sinun auttaman jumalatointa ja
rakastaman niitä, jotka Herraa
vihaavat? ja sentähden on Her-
ran viha sinun päälläs;
3. Niin on kuitenkin jotain hy-
vää löydetty sinun tykönäs, et-
täs olet hävittänyt metsistöt
maalta ja olet aikonut sydä-
mestäs Jumalaa etsiä.
4. II. Niin Josaphat jäi Jerusa-
lemiin. Ja hän meni jälleen ulos
kansan seassa Bersabasta ha-
maan Ephraimin vuorelle, ja pa-
lautti heidät jälleen Herran hei-
dän isäinsä Jumalan tykö.
5. Ja hän asetti tuomarit maal-
le, kaikkiin Juudan vahvoihin
kaupunkeihin, muutaman kuhun-
kin kaupunkiin.
6. Ja hän sanoi tuomareille:
