ENSIMÄINEN AIKAKIRJA
928
19. Ja David meni Gadin sanan
jälkeen, jonka hän Herran ni-
meen puhunut oli.
20. Vaan kuin Ornan käänsi it-
sensä ja näki neljän poikansa
kanssa enkelin, lymyttivät he
heitänsä; sillä Ornan tappoi ni-
suja.
21. Kuin David meni Ornanin
tykö, näki Ornan ja havaitsi Da-
vidin, ja meni riihestä ulos ja
lankesi kasvoillensa Davidin
eteen maahan.
22. Ja David sanoi Ornanille:
anna minulle sen riihen sia, ra-
kentaakseni siihen Herralle alt-
tarin; anna se minulle täyden
rahan edestä, että vitsaus lak-
kais kansasta.
23. Ja Ornan sanoi Davidille:
ota sinulles ja tee, herrani ku-
ningas, kuin sinulle kelpaa. Kat-
so, minä annan myös härkiä
polttouhriksi ja aseita puiksi, ja
nisuja ruokauhriksi: kaikki minä
annan.
24. Mutta kuningas David sanoi
Ornanille: ei niin, vaan minä
tahdon peräti ostaa sen täydel-
lä rahalla; sillä en minä ota si-
tä, mikä sinun on, Herralle ja
tee polttouhria maksamata.
25. Niin David antoi Ornanille
sen sian edestä kuudensadan
siklin painon kultaa.
26. Ja David rakensi siinä Her-
ralle alttarin ja uhrasi polttouh-
ria ja kiitosuhria, ja rukoili Her-
raa; ja hän kuuli hänen tulella
taivaasta* polttouhrin alttarilla.
27. Ja Herra sanoi enkelille, et-
tä hän pistäis miekkansa tup-
peensa.
28. Kuin David näki Herran
kuulleeksi häntä Ornanin Je-
busilaisen riihessä, uhrasi hän
siellä.
29. Sillä Herran maja, jonka
Moses oli tehnyt korvessa, ja
polttouhrin alttari olivat silloin
Gibeonin korkeudella.
30. Ja ei David taitanut mennä
sen eteen kysymään Jumalaa;
sillä hän oli peljästynyt Herran
enkelin miekkaa.
22. Luku.
I. David säätää paikan ja val-
mistaa aineita templin raken-
nukseksi. II. Neuvoo Salomoa
sitä toimittamaan. III. Varoittaa
päämiehiä olemaan hänelle
avulliset.
