ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
614
8. Luku.
I. Samuelin pojat, tuomariksi tul-
tuansa, elävät ahneudessa, jonka
tähden kansa anoo kuningasta.
II. Samuel murehtii sitä; mutta
saa Herran käskyn kuulla kansan
ääntä ja sanoa kuninkaan oi-
keuden. III. Samuel ilmoittaa sen
kansalle.
I. Ja tapahtui, kuin Samuel van-
hentui, että hän pani poikansa
Israelin tuomariksi.
2. Hänen esikoisensa nimi oli
Joel ja toisen Abia*, jotka tuo-
marit olivat BerSabassa.
3. Mutta hänen poikansa ei vael-
taneet hänen teissänsä*, vaan
poikkesivat ahneuden perään, ja
ottivat lahjoja, ja käänsivät oi-
keuden+.
4. Niin kaikki Israelin vanhimmat
kokosivat itsensä ja tulivat Sa-
muelin tykö Ramaan,
5. Ja sanoivat hänelle: katso, si-
nä olet vanhentunut, ja sinun
poikas ei vaella sinun teissäs.
Niin aseta nyt meille kuningas,
joka meitä tuomitsis*, niinkuin
kaikilla pakanoillakin on.
6. II. Ja Samuel otti sen pahak-
si*, että he sanoivat: anna meil-
le kuningas, joka meitä tuomit-
sis; ja Samuel rukoili Herraa.
7. Ja Herra sanoi Samuelille:
kuule kansan ääntä kaikissa
niissä, mitä he sinulle sanovat;
sillä ei he ole sinua hyljänneet,
vaan minun he ovat hyljänneet,
etten minä heitä hallitsisi;
8. Niinkuin he aina tehneet ovat
siitä päivästä kuin minä heidät
vein Egyptistä tähän päivään as-
ti, ja ovat minun hyljänneet ja
palvelleet vieraita jumalia: niin
tekevät he myös sinulle.
9. Kuule siis nyt heidän äänen-
sä: kuitenkin ettäs ahkerasti to-
distat heitä vastaan ja ilmoitat
heille kuninkaan oikeuden, joka
heitä hallitseva on.
10. III. Ja Samuel sanoi kaikki
Herran sanat kansalle, joka hä-
neltä kuningasta anoi.
11. Ja sanoi: tämä pitää oleman
kuninkaan oikeus*, joka teitä
vallitseva on: teidän poikanne
ottaa hän ja panee vaunu- ja
hevosmiehiksensä ja vaunuinsa
edelläjuoksioiksi,
12. Ja panee päämiehiksi tuhan-
nen ja viidenkymmenen päälle,
ja kyntäjiksi, joiden hänen pel-
