JOSUAN KIRJA
497
19. Niin sanoivat kaikki kansan
päämiehet kaikelle joukolle: me
olemme vannoneet heille Herran
Israelin Jumalan kautta, ja sen-
tähden emme heihin taida ruve-
ta.
20. Mutta sen me teemme heille:
antakaamme heidän elää, ettei
viha tulisi valan tähden meidän
päällemme*, jonka me heille
vannoneet olemme.
21. Ja päämiehet sanoivat heille:
antakaamme heidän elää, että
he olisivat halkoin hakkaajat ja
veden kantajat kaikelle kansalle,
niinkuin päämiehet heille sano-
neet ovat.
22. Niin Josua kutsui heitä ja
puhui heille, ja sanoi: miksi te
olette pettäneet meidät ja sano-
neet: me asumme aivan kaukana
teistä; ja kuitenkin te asutte
meidän seassamme?
23. Sentähden pitää teidän kiro-
tut oleman, niin ettei teiltä pidä
orjat puuttuman, jotka halkoja
hakkaaman ja vettä kantaman
pitää minun Jumalani huonee-
sen.
24. He vastasivat Josuaa ja sa-
noivat: se on todella sanottu si-
nun palvelioilles, että Herra si-
nun Jumalas on käskenyt palve-
liansa Moseksen antaa teille kai-
ken tämän maan ja hävittää tei-
dän edestänne kaikki maan asu-
vaiset*; niin me suuresti pel-
käsimme henkeämme teidän
edessänne ja teimme tämän.
25. Mutta katso, me olemme nyt
sinun kädessäs: mikä sinulle nä-
kyy oikiaksi eli hyväksi meille
tehdäkses, se tee.
26. Ja hän teki heille niin ja va-
pahti heitä Israelin lasten kädes-
tä, ettei he lyöneet heitä kuoli-
aaksi.
27. Niin teki Josua heidät sinä
päivänä halkoin hakkaajiksi ja
veden kantajiksi seurakunnalle ja
Herran alttarille tähän päivään
asti, siihen paikkaan jonka hän
valitsi.
10. Luku.
I. Viisi kuningasta kokoontuu Gi-
beonia vastaan, mutta Josua
auttaa Gibeonia. II. Aurinko ja
kuu seisovat alallansa koko päi-
vän. III. Ne viisi kuningasta tape-
taan. IV. Josuan sotavoitto kirjoi-
tetaan.
