ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2795
9. Ja hän oli kuuluisa hamaan
maan ääreen, niin että kaikki
maahan poljetut pakenivat hänen
tykönsä.
10. Sentähden kokosi Apollonius
pakanoista ja Samariasta suuren
sotaväen, sotimaan Israelia vas-
taan.
11. Kuin Juudas sen kuuli, meni
hän häntä vastaan, löi ja tappoi
hänen ja suuren joukon viholli-
sia, ynnä hänen kanssansa vaan
ne, jotka pääsivät, pakenivat.
12. Ja Juudas sai heidän kalun-
sa, ja otti Apolloniuksen miekan,
jonka hän sitte kantoi kaiken
elinaikansa.
13. Senjälkeen, kuin Seron, Syri-
an sodanpäämies, sai kuulla us-
kollisten joukon pitävän yhtä
Juudaan kanssa, ja siellä olevan
koossa suuren sotaväen joukon,
sanoi hän:
14. Minä tahdon voittaa kunnian,
että minä ylistettäisiin koko val-
takunnassa, ja tahdon lyödä
Juudaan ja hänen joukkonsa,
jotka kuninkaan käskyn ovat
katsoneet ylön.
15. Sentähden hankitsi hän it-
sensä ja suuri väki meni hänen
kanssansa kostamaan Israelia, ja
tulivat hamaan Bethoronin pal-
taan asti.
16. Silloin meni Juudas häntä
vastaan vähällä joukolla.
17. Mutta kuin he saivat nähdä
viholliset, sanoivat he Juudaalle:
meitä on vähä, ja me olemme
myös heikot paastosta, kuinka
siis me voimme lyödä niin suur-
ta väkevää joukkoa?
18. Mutta Juudas sanoi: se tai-
taa kyllä tapahtua, että vähä
joukko voittaa suuren; sillä Ju-
mala taitaa kyllä antaa voiton,
niin vähän joukon kuin paljonkin
kautta;
19. Sillä voitto tulee taivaasta, ja
ei väen paljoudesta.
20. He uskaltavat suureen vä-
keensä, ja aikovat tappaa ja hä-
vittää meitä, meidän vaimomme
ja lapsemme.
21. Vaan meidän pitää meitäm-
me varjeleman ja sotiman mei-
dän henkemme edestä ja mei-
dän lakimme edestä.
22. Sentähden on Jumala heitä
maahan lyövä meidän silmäimme
edessä: ei teidän pidä heitä pel-
käämän.
23. Kuin hän näin puhunut oli,
hyökkäsi hän hopusti vihollisten
