ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2791
het, jotka vielä Jerusalemissa
ovat,
tehneet ovat, niin kuningas lep-
pyy sinulle ja sinun pojilles, ja
lahjoittaa sinulle hopiaa ja kul-
taa ja suuria lahjoja.
19. Ja Matatias vastasi lujasti ja
sanoi: jos vielä kaikki maakunnat
Antiokukselle kuuliaiset olisivat,
ja jokainen isäinsä laista luopuis,
ja mielistyis kuninkaan käskyyn;
20. En kuitenkaan minä, ja mi-
nun poikani ja veljeni tahdo hyl-
jätä isäin lakia: siitä meitä Ju-
mala varjelkoon!
21. Ei se olisi meille hyvää, että
me Jumalan sanasta ja laista
luopuisimme.
22. Emme tahdo mielistyä An-
tiokuksen käskyyn, ja uhrata,
emmekä luopua laistamme, ja
toisia säätyjä ottaa.
23. Kuin hän nämät sanat puhu-
nut oli, tuli yksi Juudalainen
kaikkein silmäin nähden ja uhra-
si epäjumalalle alttarilla Modin
kaupungissa, niinkuin kuningas
oli, käskenyt.
24. Ja Matatias näki sen, ja se
pisti hänen sydäntänsä, ja hänen
kiivauksensa syttyi lain tähden;
25. Ja hän juoksi ja tappoi sen
Juudalaisen alttarin edessä, ja
Antiokuksen käskyläisen, joka
uhraamaan vaati, ja kukisti altta-
rin maahan.
26. Sen hän teki kiivaudessa lain
tähden, niinkuin Pinehas teki
Zambrille Salomin pojalle.
27. Ja Matatias korotti äänensä
kaiken kaupungin ylitse, sanoen:
jolla on kiivaus laista, ja tahtoo
pitää liiton, hän käykään minun
kanssani kaupungista ulos.
28. Niin pakeni hän ja hänen
poikansa vuorille, ja jättivät kau-
punkiin kaikki, mitä heillä oli.
29. Ja monta hurskasta ihmistä
läksi ulos erämaihin.
30. Ja olivat siellä valmoinensa,
lapsinensa ja karjoinensa; sillä
julmuus oli sangen suureksi pai-
sunut.
31. Mutta kuin kuninkaan väki
Jerusalemissa, Davidin kaupun-
gissa, kuulla saivat, että muuta-
mat olivat asettuneet kuninkaan
käskyä vastaan, ja antauneet
kaupungista
ulos erämaihin, salaisiin paikkoi-
hin, lymyttääksensä ja pelas-
taaksensa itsensä, ja että paljo
kansaa oli heidän seuraansa
mennyt;
