P. PAAVALIN EPISTOLA PHILIPPILÄISILLE
2429
ni, niinkuin te aina olette kuu-
liaiset olleet, (ei ainoastansa mi-
nun läsnä-ollessani, mutta nyt
paljoa enemmin minun poissa-
ollessani), laittakaat pelvolla ja
vapistuksella, että te autuaaksi
tulisitte.
13. Sillä Jumala vaikuttaa teis-
sä* sekä tahdon että toimituk-
sen, hyvän suosionsa jälkeen.
14. Tehkäät kaikki napisematta
ja kamppailematta.
15. Että te olisitte laittamattomat
ja yksivakaiset, nuhteettomat
Jumalan lapset pahanilkisen ja
nurjan sukukunnan keskellä*,
joiden seassa te paistakaat niin-
kuin kynttilät maailmassa+,
16. Että te elämän sanassa py-
sytte, minulle Kristuksen päivänä
kerskaamiseksi*, etten minä huk-
kaan juossut olisi eli turhaan
työtä tehnyt+.
17. Ja jos minä uhrattaisiin* tei-
dän uhrin ja uskon palveluksen-
ne tähden, niin minä iloitsen ja
riemuitsen kaikkein teidän kans-
sanne+.
18. Sentähden tekin minun kans-
sani iloitkaat ja riemuitkaat.
19. III. Mutta minä toivon Her-
rassa Jesuksessa, että minä
pian Timoteuksen teidän tykönne
lähetän*, että minäkin ihastuisin,
kuin minä tietää saan, kuinka
teidän tilanne on.
20. Sillä ei minulla ole ketään,
jolla yksi mieli minun kanssani
on ja joka niin visusti murheen
teistä pitää.
21. Sillä he etsivät kaikki
omaansa* ja ei niitä mitkä Je-
suksen Kristuksen ovat.
22. Mutta te tiedätte hänen ko-
ettelemuksensa; sillä niinkuin
lapsi isänsä kanssa on, niin on
hän minun kanssani evanke-
liumissa palvellut.
23. Tämän siis minä toivon lä-
hettäväni, kuin minä olen asiani
toimittanut.
24. Mutta minä uskallan Herran
päälle, että minä itsekin olen
pian tuleva.
25. Vaan minä olen nähnyt tar-
peelliseksi teidän tykönne lähet-
tää veljeä Epaphroditusta, joka
minun virkaveljeni ja sotakump-
panini ja teidän myös apostolin-
ne on, joka minua myös tar-
peessani autti;
26. Sillä hän ikävöitsi kaikkia tei-
tä, ja oli kovin suruissansa, että
te hänen sairaaksi kuulleet olitte.
