P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2351
assanne kateus ja riita ja eripu-
raisuus on*, ettekö te ole lihalli-
set+ ja vaella ihmisten tavan jäl-
keen?
4. Sillä koska joku sanoo: minä
olen Paavalin, ja toinen: minä
Apollon*: ettekö te siis ole lihal-
liset?
5. Mitäs Paavali on ja mikä
Apollo* muuta kuin palveliat, joi-
den kautta te olette uskoneet, ja
niinkuin Jumala kullekin antanut
on?
6. Minä olen istuttanut, Apollo
on kastanut* mutta Jumala on
kasvun antanut.
7. Niin ei se mitään ole, joka
istuttaa, eikä se, joka kastaa,
vaan Jumala, joka kasvun antaa.
8. Mutta se, joka istuttaa, ja se,
joka kastaa, ovat yhtä: kumpikin
saa palkkansa työnsä jälkeen.
9. Sillä me olemme Jumalan
apulaiset*: te olette Jumalan
pelto ja Jumalan rakennus+.
10. II. Sen Jumalan armon* jäl-
keen, joka minulle annettu on,
olen minä perustuksen laskenut,
niinkuin taitava rakentaja, vaan
toinen sen päälle rakentaa+;
mutta katsokaan jokainen, kuin-
ka hän sen päälle rakentaa.
11. Sillä muuta perustusta*, ei
taida yksikään panna, vaan sen,
joka pantu on, joka on Jesus
Kristus.
12. Jos nyt joku rakentaa tämän
perustuksen päälle kultaa, hopi-
aa, kalliita kiviä, puita, heiniä,
olkia:
13. Jokaisen teko tulee julkisek-
si; sillä se päivä sen on selittä-
vä, joka tulessa ilmaantuu: ja
minkäkaltainen kunkin teko on,
sen tuli koettelee.
14. Jos jonkun teko pysyy, jonka
hän sen päälle rakentanut on,
niin hän saa palkan:
15. Jos jonkun teko palaa, niin
hän saa vahingon; mutta hän
tulee itse autuaaksi, kuitenkin
niinkuin tulen kautta.
16. III. Ettekö te tiedä teitänne
Jumalan templiksi*, ja että Ju-
malan Henki asuu teissä?
17. Jos joku Jumalan templin
turmelee, sen Jumala turmelee;
sillä Jumalan templi on pyhä,
niinkuin tekin olette.
18. Älkään kenkään itseänsä
pettäkö: jos joku teistä luulee
itsensä viisaaksi* tässä maail-
massa, se tulkoon tyhmäksi, että
hän viisaaksi tulis.
