TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
201
nousi ja itsekukin kumarsi itsen-
sä majansa ovella.
11. Ja Herra puhutteli Mosesta
kasvosta niin kasvoon, niinkuin
joku ystävätänsä puhuttelee*. Ja
koska hän palasi leiriin, niin hä-
nen palveliansa Josua Nunin
poika, nuorukainen, ei lähtenyt
majasta.
12. III. Ja Moses sanoi Herralle:
katso, sinä sanot minulle: johda-
ta tämä kansa, ja et sinä ilmoit-
tanut minulle, kenenkä sinä lä-
hetät minun kanssani; ja kuiten-
kin sinä sanoit minulle: minä
tunnen sinun nimeltäs, ja sinä
olet myös armon löytänyt minun
edessäni.
13. Nyt siis, jos minä muutoin
olen armon löytänyt sinun edes-
säs, niin osota nyt minulle sinun
ties, että minä sinun tuntisin ja
löytäisin armon sinun edessäs:
ja katso kuitenkin, että tämä vä-
ki on sinun kansas.
14. Ja hän sanoi: minun kasvoni
käy sinun edelläs, ja minä an-
nan sinulle levon.
15. Ja hän sanoi hänelle: jollei
sinun kasvos käy edellä, niin älä
vie meitä tästä pois.
16. Ja mistä se tässä tietää
saadaan, että minä ja sinun
kansas olemme löytäneet armon
sinun edessäs? Eikö, koskas
vaellat meidän kanssamme? että
me eroitettaisiin, minä ja sinun
kansas, kaikista kansoista, jotka
ovat maan piirin päällä.
17. Ja Herra sanoi Mosekselle:
Ja minä myös tämän teen, niin-
kuin sinä sanoit; sillä sinä olet
löytänyt armon minun edessäni,
ja minä tunnen sinun nimeltäs.
18. Mutta hän sanoi: osota siis
minulle sinun kunnias.
19. Ja hän vastasi: minä annan
kaikki minun hyvyyteni käydä si-
nun kasvois edellä, ja tahdon
saarnata Herran nimeä sinun
edessäs*. Ja minä armaitsen,
ketä minä armaitsen, ja olen
laupias, jolle minä laupias olen+.
20. Ja sanoi taas: et sinä taida
nähdä minun kasvojani; sillä ei
yksikään ihminen, joka minun
näkee, taida elää.
21. Vielä sanoi Herra: katsos, sia
on minun tykönäni: siellä pitää
sinun seisoman kalliolla.
22. Ja pitää tapahtuman, koska
minun kunniani vaeltaa ohitse,
niin minä panen sinun kallion
rotkoon, ja minä peitän sinun
