TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
198
10. Sentähden salli nyt minun
vihani julmistua heidän päällen-
sä, että minä hukutan heidät:
niin minä teen sinun suureksi
kansaksi.
11. Mutta Moses rukoili hartaasti
Herran Jumalansa edessä, ja
sanoi: Herra, miksi sinun vihas
julmistuu sinun kansan päälle,
jonkas Egyptin maalta johdatit
ulos, suurella voimalla ja väke-
vällä kädellä?
12. Miksi Egyptiläiset pitäis pu-
human ja sanoman: heidän va-
hingoksensa hän heitä johdatti
ulos, tappaaksensa heitä vuorel-
la, ja hävittääksensä heitä maan
päältä*? Käänny pois sinun vihas
hirmuisuudesta, ja kadu sitä pa-
haa sinun kansaas vastaan.
13. Muista sinun palvelioitas Ab-
rahamia, Isaakia ja Israelia, joille
sinä itse kauttas vannoit, ja sa-
noit heille: minä enennän teidän
siemenenne niinkuin taivaan täh-
det: ja kaiken tämän maan, jos-
ta minä sanoin, annan teidän
siemenellenne, ja heidän pitää
sen perimän ijankaikkisesti.
14. Niin Herra katui sitä pahaa,
jonka hän uhkasi tehdä kansal-
lensa.
15. III. Ja Moses käänsi itsensä
ja astui alas vuorelta, ja hänen
kädessänsä oli kaksi todistuksen
taulua: ja taulut olivat kirjoitetut
molemmilta puolilta.
16. Ja taulut olivat Jumalan te-
ko: ja kirjoitus oli myös Jumalan
kirjoitus, kaivettu tauluihin.
17. Koska Josua kuuli kansan
huudon, sanoi hän Mosekselle:
sodan ääni on leirissä.
18. Hän vastasi: ei se ole voitta-
jain, eikä voitettuiden huuto: mi-
nä kuulen veisaajain äänen.
19. Ja koska hän lähestyi leiriä,
näki hän vasikan ja hypyn. Ja
Moseksen viha julmistui, ja heitti
pois käsistänsä taulut, ja löi ne
rikki vuoren alla.
20. Hän otti myös vasikan, jonka
he tehneet olivat, ja poltti tulel-
la, ja musersi sen tuhaksi; sitte
hajoitti hän sen veteen, ja antoi
sen Israelin lasten juoda.
21. Ja Moses sanoi Aaronille:
mitä tämä kansa on sinulle teh-
nyt, ettäs niin suuren rikoksen
saatit heidän päällensä?
22. Ja Aaron sanoi: älköön mi-
nun herrani viha julmistuko: sinä
tiedät, että tämä kansa on pa-
huudessa.
