JESAJA
1478
8. Minä Herra*, se on minun ni-
meni: en minä anna toiselle
kunniaani, enkä ylistystäni epä-
jumalille+.
9. Katso, entiset ovat tapahtu-
neet, ja vastuutista minä ilmoi-
tan; ennenkuin se tapahtuu, an-
nan minä teidän sen kuulla.
10. II. Veisatkaat Herralle uutta
veisua*; hänen ylistyksensä on
maailman äärestä, jotka meressä
vaellatte, ja mitä siinä on, luo-
dot, ja jotka niissä asutte.
11. Huutakaat korkiasti, te kor-
vet ja kaupungit niissä, ja ne ky-
lät, joissa Kedar asuu; riemuit-
kaan ne, jotka kallioissa asuvat,
ja huutakaan vuorten kukkuloilta.
12. Antakaan Herralle kunnia, ja
hänen nimensä luodoissa ilmoit-
takaan.
13. Herra käy niinkuin sankari
ulos, hän herättää kiivautensa
niinkuin sotamies; hän riemuitsee
ja huutaa, hän voittaa vihollisen-
sa.
14. Vanhasta minä olen vaiti ol-
lut, olin hiljainen ja pidätin itse-
ni; mutta nyt minä tahdon huu-
taa niinkuin synnyttäjä, minä
tahdon hävittää ja kaikki niellä.
15. Minä hävitän vuoret ja kuk-
kulat, ja annan kaikki heidän
ruohonsa kuivua; minä teen vir-
rat luodoiksi, ja järvet kuivaan
pois.
16. Mutta sokiat minä johdatan
sitä tietä, jota ei he tiedä, minä
vien heidät niitä polkuja, joita ei
he tunne; minä teen heille pi-
meyden valkeudeksi ja kolian ta-
saiseksi*, näitä tahdon minä
heille tehdä, ja en hylkää heitä.
17. Mutta niiden pitää käänty-
män takaperin, ja häpiään tule-
man, jotka uskaltavat epäjumaliin
ja sanovat valetuille kuville: te
olette meidän Jumalamme.
18. III. Kuulkaat, te kuurot, ja
katsokaat, te sokiat, että te nä-
kisitte.
19. Kuka on niin sokia kuin mi-
nun palveliani? ja kuka on niin
kuuro kuin minun käskyläiseni,
jonka minä lähetän? Kuka on
niin sokia kuin se täydellinen? ja
niin sokia kuin Herran palvelia?
20. Sinä näet paljon, ja et kui-
tenkaan pidä; korvat ovat avoi-
met, ja ei kenkään kuule.
21. Kuitenkin suo Herra heille
hyvää vanhurskautensa tähden,
hän tekee lakinsa suureksi ja
kunnialliseksi.
