JESAJA
1448
on ahdistus, ja hän parkuu kivul-
lansa, niin meille myös tapahtuu,
Herra, sinun kasvois edessä.
18. Me olemme raskaat ja meillä
on kipu, niinkuin tuulen synnyt-
täväisellä; emme kuitenkaan voi
maata auttaa, eikä maan piirin
asuvaiset tahtoneet langeta.
19. Mutta sinun kuollees elävät,
ja minun kuolleet ruumiini nou-
sevat jälleen kuolleista. Herät-
käät ja kerskatkaat te, jotka ma-
kaatte maan alla; sillä sinun
kastees on viheriäisen kedon
kaste, ja maa on kuolleet itses-
tänsä antava.
20. III. Mene, kansani, ja käy si-
sälle kammioos, ja sulje sinun
oves jälkees; lymytä sinus sil-
mänräpäykseksi, niin kauvan kuin
viha käy ylitse.
21. Sillä katso, Herra on käyvä
ulos siastansa* etsimään+ maan
asuvaisten pahuutta heidän pääl-
lensä; niin että maa ilmoittaa
heidän verensä, ja ei niitä enää
peitä, jotka hänessä tapetut
ovat.
27. Luku.
I. Kristuksen voitosta saatanaa
vastaan; Jumalan kansan holho-
uksesta ja kääntymisestä. II.
Taas Juudalaisten rangaistukses-
ta ja seurakunnan kokoomisesta.
I. Silloin on Herra kovalla, suu-
rella ja väkevällä miekallansa et-
sivä Leviatania, joka on pitkä
kärme, ja Leviatania*, joka on
kiperä kärme+; ja on tappava§
lohikärmeen meressä.
2. Silloin pitää oleman punaisen
viinan viinamäen*; laulakaat hä-
nestä+:
3. Minä Herra varjelen hänen, ja
kastan* hänen aikanansa, ettei
hänen lehtensä hukkuisi+, minä
varjelen häntä päivällä ja yöllä§.
4. En ole minä vihainen. Voi jos
minä saisin sotia ohdakkeiden ja
orjantappurain kanssa*! niin mi-
nä menisin heidän tykönsä, ja
polttaisin+ heidät kaikki tyynni.
5. Hän on minua tallella pitävä,
ja toimittava minulle rauhan;
rauhan on hän vielä sitte minul-
le saattava.
6. Siihen on se kuitenkin joutu-
va, että Jakob juurtuu* ja Israel
vihoittaa ja kukoistaa, niin että
he maan piirin hedelmällä täyt-
tävät.
