P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille
sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys
ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Phil.2:10. Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä
kumartaman*, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat,
14. Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä
vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää
ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
6. Luku.
I. Karitsa avaa ensimäisen sinetin, II. Niin myös toisen, III. Sitä likin
kolmannen, IV. Sitte neljännen, V. Niin viidennen, VI. Ja sen jälkeen
kuudennen.
I. Ja minä näin, kuin Karitsa ensimäisen sinetin avasi, ja minä kuulin
yhden neljästä eläimestä sanovan, niin kuin pitkäisen jylinän: tule ja
katso!
2. Ja minä näin, ja katso, valkia orhi; ja se, joka sen päällä istui, piti
joutsea, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän läksi voittamaan ja saamaan
voittoa.
III. Ilm. K.19:11. Ja minä näin taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi*, ja
se, joka sen päällä istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi+, ja
vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii.
II. 3. Ja kuin hän toisen sinetin avasi, kuulin minä toisen eläimen
sanovan: tule ja katso!
4. Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen päällä istui, annettiin rauha
maasta ottaa pois, että heidän piti keskenänsä toinen toisensa
tappaman; ja hänelle oli suuri miekka annettu.
III. 5. Ja kuin hän kolmannen sinetin avasi, kuulin minä kolmannen
