P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
I. Sitte näin minä, ja katso, ovi avattiin taivaassa, ja ensimäinen ääni,
jonka minä kuulin niin kuin basunan* puhuvan minun kanssani, sanoen:
astu tänne ylös, ja minä osoitan sinulle, mitä tästä lähin tapahtuva on.
Ilm. K.1:10. Minä olin hengessä* yhtenä sunnuntaina ja kuulin minun
jäljessäni suuren äänen, niin kuin basunan,
2. Ja kohta minä olin hengessä*, ja katso, istuin oli pantu taivaasen, ja
istuimella oli (yksi) istuva+.
Ilm. K.1:10. Minä olin hengessä* yhtenä sunnuntaina ja kuulin minun
jäljessäni suuren äänen, niin kuin basunan,
Hes.1:26. Ja taivaan päällä, joka heidän ylitsensä oli, oli istuin näkyänsä
niin kuin saphir*, ja istuimella istui ihmisen muotoinen+.
I. Hes.10:1. Ja minä näin, ja katso, taivaassa oli Kerubimin päällä niin
kuin saphir, ja niiden päällä näkyi niin kuin istuin.
3. Ja se, joka istui, oli näkyänsä kiven jaspiksen ja sardin kaltainen, ja
taivaan kaari istuimen ympäri näkyänsä smaragdin kaltainen.
4. Ja sen istuimen ympärillä oli neljäkolmattakymmentä istuinta, ja niillä
istuimilla näin minä neljäkolmattakymmentä vanhinta istuvan, valkeilla
vaatteilla puetettuna, ja heidän päässänsä olivat kultaiset kruunut.
5. Ja istuimesta kävivät ulos leimaukset ja pitkäiset ja äänet, ja
seitsemän tulista lamppua paloi istuimen edessä, jotka seitsemän
Jumalan henkeä ovat.
Ilm. K.1:4. Johannes seitsemälle Asian seurakunnalle: armo olkoon teille
ja rauha siltä, joka on, joka oli, ja joka tuleva on*, ja seitsemältä
hengeltä+, jotka hänen istuimensa edessä ovat,
I. Ilm. K.3:1. Ja kirjoita Sardin seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, jolla
ne seitsemän Jumalan henkeä* ja ne seitsemän tähteä ovat+: minä
tiedän sinun tekos; sillä sinulla on nimi ettäs elät, ja olet kuollut.
Ilm. K.5:6. Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän
eläimen ja
vanhimpien keskellä seisoi Karitsa*, niin kuin tapettu (a), jolla oli
seitsemän sarvea ja seitsemän silmää+, jotka ovat seitsemän Jumalan
