APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2. Luku.
Tässä osoitetaan: I. Ettei röyhkeät mielessänsä mahda Jumalan
pitkämielisyyttä katsoa ylön, II. Että sekä kirjoitetun että luonnon lain
rikkojilla on ankara rangaistus odotettavana, III. Että Juudalaisten
ulkokullattu kerskaus laista ja ympärileikkauksesta on turha.
I. Sen tähden, oi ihminen, et sinä taida itsiäs syyttömäksi tehdä, vaikka
kuka sinä olet, joka tuomitset; sillä jossa sinä toista tuomitset, siinä sinä
itses tuomitset*, ettäs niitä teet, joita sinä tuomitset.
2 Sam.12:5. Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja
hän sanoi Natanille: niin totta kuin Herra elää, se mies on kuoleman
lapsi, joka sen teki,
1 Kor.4:5. Sen tähden älkäät tuomitko ennen aikaa*, siihen asti kuin
Herra tulee+, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt
ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian
Jumalalta.
2. Mutta me tiedämme, että Jumalan tuomio on oikia niiden ylitse, jotka
senkaltaisia tekevät.
3. Eli luuletkos, ihminen, sinä joka niitä tuomitset, jotka senkaltaisia
tekevät, ja itse myös niitä teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4. Eli katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsiväisyytensä ja
pitkämielisyytensä rikkauden, ettet tiedä, että Jumalan hyvyys vetää
sinua parannukseen?
II. Jes.30:18. Sen tähden Herra odottaa, että hän olis teille armoinen, ja
sen tähden on hän noussut teitä armahtamaan; sillä Herra on oikeuden
Jumala. Autuaat ovat kaikki, jotka häntä odottavat.
2 Piet.3:9. Ei Herra viivytä lupaustansa, (niin kuin muutamat sen viipyvän
luulevat*,) vaan hän on meidän kanssamme kärsiväinen§, ja ei tahdo,
että jonkun pitäis hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen
