PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
kaupungeita toimittaa, siihen asti kuin Ihmisen Poika tulee.
7. Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
II. 8. Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä
kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.
9. Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä,
ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
10. Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän
karkasi ylös* ja kävi.
Jes.35:6. Silloin rammat* hyppäävät niin kuin peurat, ja mykkäin kieli
pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat
erämaassa.
11. Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä
Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän
tykömme tulleet.
Ap. T.28:6. Mutta he odottivat hänen ajettuvan eli kohta maahan
lankeevan ja kuolevan; vaan kuin he kauvan sitä odottivat ja näkivät,
ettei hänelle mitään vahinkoa tapahtunut, saivat he toisen mielen ja
sanoivat hänen jumalaksi.
12. Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi;
sillä hän oli sanansaattaja.
13. Ja Jupiterin pappi, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja
seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
14. Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he
vaatteensa* ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
Matt.26:65. Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa, sanoen: hän on
pilkannut (Jumalaa); mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt
te kuulitte hänen pilkkansa.
