PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
hän oli, ja ei peljänneet kuninkaan haastoa+.
21. Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti
itsellensä pojaksi.
2 Mos.2:3. Ja kuin ei hän taitanut häntä enää salata, otti hän kaisilaisen
arkun, ja sivui sen savella ja pijellä, ja pani lapsen siihen ja laski sen
kaisilistoon, virran partaalle.
2 Mos.2:5. Niin Pharaon tytär meni alas pesemään itseänsä virtaan, ja
hänen piikansa käyskentelivät virran partaalla; ja kuin hän näki arkun
kaisilistossa, lähetti hän piikansa ja antoi hänen ottaa ylös.
2 Mos.2:7. Niin sanoi hänen sisarensa Pharaon tyttärelle: tahdotkos että
minä menen kutsumaan sinulle imettäväisen Hebrealaisen vaimon, joka
sinulle sen lapsen imettäis.
2 Mos.2:10. Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi hän sen Pharaon
tyttärelle, ja hän otti sen pojaksensa, ja kutsui hänen Mose; sillä hän
sanoi: vedestä olen minä hänen ottanut.
22. Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli
voimallinen sanoissa ja töissä.
23. Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen
sydämeensä mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
24. Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti
hänen puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
II. 2 Mos.2:11. Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni hän
veljeinsä tykö ja näki heidän orjuutensa, ja äkkäsi Egyptiläisen lyövän
Hebrealaista miestä hänen veljistänsä.
2 Mos.2:12. Ja hän katseli ympärillensä sinne ja tänne, ja kuin hän näki,
ettei yhtään läsnä ollut, tappoi hän sen Egyptiläisen ja kätki santaan.
25. Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen
kätensä kautta oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
