SAKARJA
jääneille Juudalaisille tulemaan kotia Herran turviin. III. Ennustus
pakanain kääntymisestä ja Jumalan kansan suojeluksesta.
I. Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, miehen* kädessä oli
mittanuora.
Sak.1:8. Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja
seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja
maksankarvaiset ja valkiat hevoset.
2. Ja minä sanoin: kuhunkas menet? Mutta hän sanoi minulle:
mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitkä ja leviä se on
oleva.
3. Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, läksi ulos, ja toinen enkeli
meni häntä vastaan,
4. Ja sanoi hänelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano:
Jerusalemissa pitää ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan
paljouden tähden, joka siinä oleva on.
5. Ja minä tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri hänen ympärillänsä,
ja tahdon itse olla kunniaksi hänen keskellänsä.
Ps.46:6. Jumala on hänen keskellänsä, sen tähden se kyllä pysyy:
Jumala auttaa häntä varhain.
Jes.60:19. Ei auringon pidä enään päivällä sinulle paistaman, eikä kuun
valon sinua valaiseman; vaan Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja
sinun Jumalas on sinun ylistykses.
II. 6. Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sillä minä hajoitin
teitä neljään tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.
7. Hoi Zion, joka asut Babelin tyttären tykönä! pelasta sinus.
8. Sillä näin sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian jälkeen
lähetti minun niiden pakanain tykö, jotka teitä raatelivat: joka teihin
rupee, se rupee hänen silmänsä terään.
